I remember when i was a kid i went on the computer just to use paint

Lähdin siskoni ja hänen miehensä mukaan keskustaan, kun he lupasivat käydä sitten autolla kanssani ruokakaupassa. Olen ollut nyt viidettä päivää jonkin asteisessa syysflunssassa (tänä aamuna ei oikein ääntä tullut), mutta ajattelin kuitenkin lähteä käymään ihmisten ilmoilla.
Sairaana ei oikein tee mieli sovitella vaatteita, joten keskityin sitten muuhun. Ekana oli listalla nenäliinat, joita en ole tässä aiempien sairaspäivien aikana tajunnut ostaa. :D Olen talouspaperilla saanut nenäni melkein verille. Kirjatorilta ostin sitten uuden pokkarin. Minulta löytyy jo kasa lukemattomia kirjoja, mutta teki mieli ostaa joku uusi - joku, joka ei ole rakkausromaani. (Lukaisin takakansitekstin uudelleen, "-- ja suuresta rakkaudesta --". Noh, minkäs minä vaistoilleni mahdan..) Ostin sitten vielä uudet nappikuulokkeet. Toivottavasti noilla pärjää taas muutamat vuodet eteenpäin.


Kirja 5e, nenäliinat 0,89e, kuulokkeet 9,95e, ruokaostokset 22,27e. 

"Huomenna on koulu, huomenna on koulupäivä"

En ole koskaan muuttanut. En omalla paikkakunnalla, en edes kotona huoneesta toiseen. Opiskelujen aloittaminen vuokra-asunnossa toisella paikkakunnalla, yli 200km päästä omasta lapsuudenkodista, on jo iso elämänmuutos. Tämä on samalla alku sille, että saan (/joudun) ryhtyä huolehtimaan itse täysipainoisesti omasta taloudestani. Kuluneiden vuosien varrella olen omalla työnteollani tienannut rahaa, jolla olen maksanut lehtitilauksia, vaatteita, ynnä muita pieniä asioita. Mutta kun vuokra, sähkö- ja vesilaskut tulevat ensimmäisen kerran maksettavaksi, saatan minäkin ruveta säästäväisemmäksi muissa elämän mukavuuksissa - muuttuvathan työt jälleen kerran opiskeluun kelan tuilla.
En tiedä, olenko vielä täysin ymmärtänyt, kuinka iso muutos tämä nyt on. Vanhemmat jäivät kotiin, ystävät samaten. Kukaan ei ole kotona tekemässä ruokaa, kun tulen koulusta - ruokatarvikkeetkin pitää itse käydä ostamassa! Puhtaat pyykit eivät tule taiteltuna sängynlaidalle, eikä kukaan muu imuroi hiuspölypalloja lattialta pyörimästä. Tässä pitää nyt oikeasti alkaa itse tekemään päätöksiä ja kotitöitä. Onneksi äiti on kyllä muutaman viimeisen vuoden aikana patistanut minuakin pyykinpesuun ja ruuanlaittoon. Raha-asioitakin osaan itse hoitaa, kun tarpeeksi monesti sain isäni neuvomaan. En siis astu täysin tyhjän päälle.
Toivon, että nämä tulevat vuodet olisivat todella sitä luvattua elämän parasta aikaa, ja tulisin tuntemaan tämän paikan mukavaksi paikaksi asua. Koti-ikävä yllättää varmasti - kaipaan jo nyt vanhempiani, jotka lähtivät kolme tuntia sitten! Pahimmassa hädässä saan tukea siskoltani, joka asuu hieman vajaan 2km päässä miehensä kanssa.
Huomenna alkaa koulu - liiketalouden koulutusohjelma, tradenomi. Toivottavasti tämä nyt olisi sellainen koulutus, josta haluan valmistua. Ja toivottavasti löydän koulusta uusia tuttavuuksia, että selviän ajasta ilman ihania ihmisiäni kotosalla. (;
Yritetään me kaikki uudet opiskelijat selvitä omillamme - kukin omanlaisessaan elämänmuutoksessa - ja muistetaan, että meitä tosiaan on muitakin!

Väsyneenä eilisestä muuttamisesta, jännittyneenä huomisesta kuin ekaluokkalainen!

Isän ääni oli sininen ja joskus punainen.

Sidney Sheldonin kirja Kerro minulle unesi kertoo tarinaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, totuuden kieltamisestä, tappamisesta, oikeudesta sekä todellisen ja kuvitelman kohtaamisesta. Lukiessa haluaa vain tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu - kuten hyvissä kirjoissa kuuluukin. Lukemisen loputtua jää kuitenkin miettimään, oliko ratkaisu liian helppo. Kirjan maailmassa se ei sitä ole, mutta kirjoittajan ratkaisuna se voi olla turhan arvattava. Lukijalla on kuitenkin aina mahdollisuus itse päättää, olisiko valinnut itse toisin. Silloin ratkaisukin olisi ollut jotain ihan muuta.

Piiri pieni pyörii,

lapset siinä hyörii.

Vakavina seisovat

aivan  niin kuin vanhemmat.

I come from a town where a traffic jam is 4 cars behind a tractor

Vaatekaappia piristää kummasti, kun saa tuhlattua yhteensä nelisensataa euroa (tai 4000 kruunua) ensin Sundsvallissa ja sitten vielä Helsingissä. Ensimmäinen oma läppärikin innostaa kirjoittamaan!

Ensi lauantaina olisi edessä muutto Jyväskylään. Tuleva viikko sisältää pakkaamista, koulujuttujen ostelua, pakkaamista ja perheen kanssa iltojen viettämistä. Ehkä se on niin, että uusi kaupunki, uudet kujeet.

Uusia inspiraatioita odotellessa.