keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Eikä mikään meitä pidättele

Testasin eilen Elixian ilmaisella kuntosalivierailulla. Ei kyllä tuu uudestaan käytyä. 5 kilsan pyörämatka ei oo 63e/kk arvonen. Kertakäynti vieläpä maksaa 20e. Ei sovi tällaiselle sillointällöinparemmallakuntosalilla-käyvälle. JAMKOn kuntosalille pääsee ilmaseks, 2 kilsan päähän.


Siellä kuntosalilla oli kuitenkin semmonen kiva vatsarutistuslaite. (Selällään, kädet pään yläpuolella tangoista kiinni, nilkat rullien välissä ja siitä pitäis molemmat nostaa. Oli yllättävän vaikea hahmottaa.) Nyt onkin sitte ihan muutaman toiston jäljiltä vatsalihakset kipiänä. En ees laittanu painoja. :D Sitä laitetta jään kaipaamaan, ois ollu kiva treenata pitkäjänteisesti.
Tämän keskiviikon lounas oli kanasalaatti mummun sämpylällä. Oli hyvää! Annos oli ehkä turhan massiivinen.
Kun on vatsalihakset kipeänä treenin jäljiltä, ei kaupasta voi ostaa muuta kuin salaattivärkkejä. Keksejä en voinut edes katsoa. Ehkä huomenna sitten. (;

lauantai 24. syyskuuta 2011

Lauantai kahdeskymmenesneljäs

Lauantai on mulle aina vähän semmonen laiskapäivä. Ainut asia, mitä teen mielelläni, on ottaa päiväunet. Tähän päivään on kuitenkin kuulunut mukaviakin asioita.

  • Kävelylenkki tihkusateen ja auringonpaisteen vuorotellessa.


  • Rakastuminen uudelleen omiin, entistä terveempiin hiuksiin (ei, en vielä ole käynyt kampaajalla..).

  • Viesti maailman parhaalta asiakaspalvelulta, joka on auttanut mua jo monessa Akkariin liittyneessä hätätilanteessa terv. tyttö, jolle lehteä tilattu yli 10 vuotta (:D):

Hei,

kiitos viestistäsi.

Olen pahoillani, kun olet jäänyt ilman Aku Ankka-lehden numeroa 37/2011,
vaikka lehti on lähetetty meiltä aivan normaalisti. Lähetän lehden Sinulle
uudelleen ja sen tulisi olla perillä muutaman erkipäivän kuluessa
lähetyspäivästä.

Hyviä lukuhetkiä lehden parissa jatkossakin!

Ystävällisin syysterveisin

SANOMA MAGAZINES FINLAND OY
Asiakaspalvelu

  • Siivousmotivaattorimuffinsi lähikaupasta. Kyllä sitä voi palkita itsensä jo etukäteen!






  • Frendimaraton sen viidennenkymmenennen kerran samalla upoten tyynymereen ja nukahtaen Rachelin hakatessa Rossia lehdellä.


Taidan olla aika onnekas.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Viekö kateus kalatkin vedestä?


Eilen oli Jyväskylän helluntaiseurakunnan Uusien ilta. Menin. Sain uusia kavereita. Oli erittäin virkistävää. Viikon päästä olisi samalla porukalla pirskeet. Ekat nyyttärit Jyväskylä-aikana.




Tänään JAMKO järjesti kirpparin. Ostin Pop-laulukirjan ja Jeff Buckleyn livelevyn, 5e. Myöhemmin ostin vielä tunikan, 4e. Matti Vanhanen puhui perheyrittäjyydestä. Meidän pitää kuulemma ryhtyä yrittäjiksi - eihän sitä kukaan muukaan tee.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Otin tietoisen riskin kun hairahdin


Mulle tuli eilen ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Tai no, onhan mulla ollu jatkuvasti kaipuu kotia, mutta eilen se iski sillälailla kunnolla. Olin valmis pakkaamaan tavarat, jättämään opiskelun tähän ja muuttamaan takasi omaan huoneeseen. Syy tähän olotilaan oli luultavimmin se, että olin yksin kolme päivää putkeen. Perjantaina ei ollu koulua ja oli eka viikonloppu, jolloin en lähtenyt johonkin tai äiti ja iskä ei tullu tänne. Siskokin lähti miehensä kanssa Ruotsiin viikoksi. Kyllä siinä tuppas itku pääsemään muutamaan kertaan. Tänään onneksi kuitenkin helpotti, kun pääsin koululle ihmisten pariin. Koulusta en riemuinnut, vaan ihmisistä, joiden kanssa saa keskustella joutavia. Kaipaisin vielä sellasta ihmistä täällä, jonka kanssa vois nähdä koulun ulkopuolellakin ja puhua vähän syvällisemmin. Voiko tehtävää-listalle laittaa, että 'ystävä'?

lauantai 17. syyskuuta 2011

Perjantai kuudestoista

Lähdin eilen illalla hiukan ennen yhdeksää hakemaan pyykkejä kuivumasta kellarista. Heitin hupparin päälle lökäpöksyjen kaveriksi ja ulkonäön puolesta toivoin, että toivottavasti ei tule naapureita vastaan. Nappasin avainnipun matkaan, mutta jätin puhelimen pöydälle, kun eihän sitä näin nopealla reissulla tarvi. Pääsin pyykkikoreineni kuivaushuoneen ovelle, kun katsoin avaimiani tarkemmin: pelkillä pyöränavaimilla ei ovea avata. Kyllä siinä muutama kirosana ehti päästä ajatellessa, että juuri sinä iltana kämppis lähti ystävänsä tupareihin ja sieltä varmaan baariin.


Siinä tilanteessa ei oikein tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Tilanne kyllä oli niin koominen, etten itkua saanut tulemaan vaikka oikein yritin! Kerkesin käydä mielessä läpi eri vaihtoehtoja: pääsisin pyörällä sisareni luokse parin kilometrin päähän, sieltä voisin soittaa kämppäkaverille. Mutta yhdeksän aikaan illalla heidänkin ulko-ovensa olisi lukossa - kolmanteen kerrokseen ei noin vain saada maasta kiinnitettyä huomiota. Toinen ajatus oli, että voisin käydä viereisellä Ärrällä kysymässä puhelinta. Mutta sitten lukitsisin itseni ulos koko rakennuksestamme. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi naapureiden perjantairauhan häiritseminen. Pimputtelinkin kaikkia kerroksemme ovikelloja, kunnes kolmannessa avattiin. Siellä oli mukava - ja ihan kivan näköinen - nuorimies. Hän ymmärsi tuskani, oli nimittäin juuri samaisena päivänä lukinnut itsensä myös ulos. :D Tästä syystä häneltä löytyi ovenavaajien numero lokitiedoista. Olin pähkäillyt, että viisainta on varmaan soittaa suoraa kyseiseen firmaan, ettei tarvitse useampia ihmisiä vaivata. Naapuri piti minulle seuraa sen viitisentoista minuuttia, joka vartijalla kesti tulla paikalle. Varmaan sitä otti päästä tulla kierrokseltaan avaamaan jonku pikkutytön ovea. Oli varmaan ihme että olin selvinpäin!
Kaikki kuitenkin päätty hyvin. Tutustuin seinänaapuriin; opein, että tuommosestaki tilanteesta selviää; ja sain tuhlattua 30e, josta lasku tulee perässä. Hain sitte myöhemmin ne pyykit - avaimet puristettuna nyrkkiin taskunpohjalla.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Nautin elämästä

Jätin eilen tursajaiset väliin. Perustelin päätöstäni niin, etten jaksa lähteä seuraamaan muiden juomista ja vielä maksaa siitä etukäteen 8e. Mutta nyt kun ne on ohi, kyllä mua vähän harmittaa, etten menny. En voi tietää, oisko siellä ollu mukavaa vai ahistavaa, kuten etukäteen aattelin. No, mennyttä ei voi muuttaa ja sitä rataa. Onneksi en kuitenkaan istuskellu kotona koko päivää (illan kuitenki..): Käytiin siskon kans kattomassa se Midnight in Paris ja se oli kyllä ihana! Ja syötiin Kaverikombo. Ja löysin itelleni 33 eurolla juoksukengät. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, ilmeisesti.


torstai 15. syyskuuta 2011

The way you want it

Tajusin viime viikolla, että mun hiuksiin ei oo leikattu mitään mallia yli puoleen vuoteen. Oon käyny kampaajalla kaks kertaa viime malliinleikkaamisen jälkeen, jolloin sillonki taidettiin oikeesti vaan napsasta latvoista, ku halusin kasvattaa. Niillä viimeisillä kahdella kerralla on ekalla kerralla värjätty koko pää (kasvatin omaa väriä sitä ennen lähes vuoden), toisella juuri. Ja syy, miksi niitä ei ole leikattu malliin on se, että molemmilla kerroilla hiukset jätettiin miten niistä on helpoin tehdä kampaus (ylppärit, häät). Sieltä sitten tähän hetkeen: päätin nyt, että ehkä se on aika tehdä näille jotain. Hiukseni ovat olleet viime aikoina ihanan paksut ja terveet, mutta voisi niitä kai vähän keventää. Olen aina ihaillut Jennifer Anistonin hiuksia Frendien ajalta, tätä yhtä Rachel-lookkia. Hiukseni ovat jo usean vuoden olleet liian lyhyet, mutta nyt niistä kai saisi jotain tämäntyyppistä aikaan. Pitäisi äkkiä varata jostain Jyväskylästä kampaaja! Kysymys kuuluu vielä, että raidoitanko?

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Ei voittoa


 Nalleni on niin kuvauksellinen, se halusi päästä kuvaan.


Asun piti olla tänään rento, sillä kun aamulla vilkaisin ikkunasta ulos olin varma, että kastun kouluun mennessä. H&M:n sukkahousut ei kyllä ollu paras valinta sateeseen, mutta sainpas ainakin kahta eri harmaata päälleni. Ja sukkahousut on pinkeissä ristomattiratioissa mukavammat kuin farkut.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Makaroonia talon tapaan

Jos mun pitäis kirjoittaa ruuanlaitosta, siitä ei tulisi pitkä teksti. Tiivistettynä se olisi omalta osaltani keitä makaroonia ja keksi jotain lisuketta. Aina ne eivät ole kovin onnistuneita yhdistelmiä, mutta olen ainakin saanut syödäkseni viimeisenä reiluna kolmena viikkona (Kohta onkin kuukausi täynnä Jyväskylässä!).
Yksi makaroonia ja lisuketta - ruoka on itselleni kyllä ylitse muiden. Kun itsetehty makaroonilaatikko ilmeisesti (kauppamatematiikan luentojen mukaan) maksoi vuonna 2007 huimat 4,03€, pitää opiskelijana aina ajatella "miten saisin tästä entistä edullisempaa?". Saanko siis esitellä, äidiltäni taannoin opittu, opiskelijana todelliseen hyötykäyttöön otettu makaroonin ja naudan paistijauhelihan suurenmoinen yhdistelmä! Sillä kuka jaksaisi odottaa makaroonilaatikon valmistumista - jätä siis kananmuna omaksi ateriaksi ja maito kuppiinsa. Hyväksi maustettuna yksinkertainen ja edullinen (ei tartte olla paistijauhelihaa, parhaaksi kyllä todettu..) opiskelijaruoka: Makaroonipöperö/-pepu. Ei muuta kuin indeksilaskujen kimppuun!

perjantai 9. syyskuuta 2011

It's what we like to do


Pääsin eilen illalla yheksän aikoihin takasi kämpille. Tuumasin siinä, että ku ei oo kämppiskään kotona niin jotain vois vielä inspiroitua tekemään. Olin tiistaina käyny keskustassa sen ihan pikainen kierros vaan, ja Eurokankaasta tarttu sillon mukaan kangas, jonka väreistä innostun aina syksyisin. Criminal Mindsin esitellessä taas ahdistavia "pimeässä kuuluu ääniä - ketään ei näy"-skenaarioita, heitin kankaan päälle GinaTricotin perustopin (näin hyvin minä kaavoitan..) ja piirsin sen perusteella n. 14cm leveämmän topin. Siitä siis piti tulla toppi, mutta kai tätä ennemminkin tunikaksi nimittää.


Leikkasin nätisti kankaan sahalaitareunaiseksi viritykseksi, löin kiinni nuppineuloilla ja aloin päristämään. Ompelun sain alotettua siinä kymmenen aikaan, viimeiset ompeleet sain puolenyön aikoihin. Tämähän on siis ihan tämmönen selvästi kotikutonen tekele, mutta saimpas ainakin itselleni kaipaamani kuviopaidan. Se pääsikin jo tänään päälle, kuten kuvista tulee esille. En rupeaisi tarjoamaan ompelutaitojani tuttaville, mutta olen itsestäni kyllä ylpeä! Tämä on ensimmäinen vaatekappale, jonka sain valmiiksi seiskaluokan käsityötuntien jälkeen. Saa onnitella. :D

 Lähden nyt viikonlopuksi kotiin Kälviälle ihmettelemään maailman menoa. Ihanaa päästä kolmen viikon jälkeen taas omaan sänkyyn.♥ Ja onhan mulla äitiä ja iskää ikävä.

torstai 8. syyskuuta 2011

Ei muumitaloa lukita yöksi


Samalla kun muut valmistautuvat Poikkitieteellisiin haalaribileisiin (tai vaihtoehtoisesti näkemään Tuksun ja Arton 2=1 bileissä..), niin minä valmistaudun lähtemään sisarelleni leffailtaan. Illan ohjelmassa on elokuvana Remember me, syömisen terveellisenä osana dipattavana kurkkua, porkkanaa ja paprikaa, sekä ei-ehkä-niin-terveellisenä pitsaa. Nyt pitää enää vaihtaa nuo koulussa pidetyt vaatteet lököilyasuun ja polkaista tyhjenneen pyörän takarenkaan kera sateen läpi parin kilometrin päähän. Viettäkäähän tekin mukava ilta! (:

tiistai 6. syyskuuta 2011

mitään mitä voisin sinulle jakaa

 Selasin eilen vanhoja julkaisuja inspiraatiota koulutehtäviin etsiessä. En muistanu enää, että mulla on vaatteita niin paljo - ja suurin osa on täällä Jyväskylässä! Noh, inspiraatio iski sitten pukeutumiseen, kun päätin kaivella näitä eksyneitä lampaita. Tämän päivän asu oli nyt oma versioni farkkua farkulla, denim on demin; Aamu koulussa, päivemmällä pyörähdin keskustassa pikaisesti (=kolme tuntia, viisi kassia).


Otin asusta kyllä kokovartalokuvankin, mutta... en halunnut inspiroitua liikaa vanhoista julkaistuista kuvista. Niistä nimittäin minäkään en tunnista vaatteiden värejä, saati sitten malleja, rajoja, jne. Noh, yritetään napsia kuvia sitten päivänvalolla joku kerta!

Käytiin vielä illemmalla Keljossa kattomassa kenkiä (=ostin kaulakorun ja tuulitakin). Siellä sain siskon nappaamaan ittestäni kuvan, mutta iski pieni itsekritiikki päälle.


Kokeillaan uudestaan joskus toiste. :D

maanantai 5. syyskuuta 2011

Koko maailma on Sun



Pidän valtavasti käsillä tekemisestä ja innoistuin eilen illalla värkkäämään itselleni käsikorun. Kun kerta koruvärkkejä oli tullut ostettua heinäkuussa Ruotsista, niin ei tarvinnut muuta kuin aloittaa. Lukko, helmet ja välikappale ovat kaikki Panduro Hobbysta, ja siinä liikkeessä vierähti silloin ainakin tunti! Kerrottakoon vielä, että se aika kului vain kahden muutaman metrin mittaisen hyllyn välissä. Oisin halunnut ostaa kaikki niiltä hyllyiltä, mutta 500 kruunua sai riittää sillä reissulla. Nyt, kun opintotukikin napsahti tilille, olisi mukavaa päästä käymään liikkeessä uudestaan. Löytyykö kyseistä liikettä Suomesta? Nettikauppa ainakin toimii täällä, mutta ostaisin mieluiten suoraan. Onko Jyväskylässä (tai Kokkolassa) liikettä, joka myisi kyseisen firman tuotteita? Ei varmaan auta muu kuin ruveta etsimään.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

It's in the quiche!

Ostin tänään vaaleansinistä kynsilakkaa. En varmaan ikinä ole edes kokeillut sinistä kynsissäni, mutta nyt kun olen monella bloggaajalla nähnyt hehkutuksia sinisistä, täytyi itsekin kokeilla kun halvalla sai. Suurin syy, etten ole sitä kokeillut, on varmaankin se, että Frendeissä Judy sanoi Monicalle, kun Monicalla oli siniset tekokynnet, että "tuolta mumminkin kynnet näyttivät, kun hänet löydettiin kuolleena". En halua näyttää käsistäni kuolleelta! Nyt kun tämä on kynsissä ollut 10 minuuttia, en tiedä, mitä mieltä olen. Väri tuntuu muuttuvan joka vilkaisulla aina vain turkoosimmaksi.


Ehkä ne ovat vähän kuolleet, hiukan hailut ainakin: kaksi kerrosta ja kynnen väri kuultaa vieläkin läpi. Tummempi sävy olisi ollut parempi valinta. Mutta tämä tuo mieleen kesän. Jääköön käyttöön.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Mitähän sitä keksis tänään tehdä?



Tämän illan ohjelma ois sitte tässä. Tuntuu oudolta, kun lauantai-iltana ei ole minkäännäköistä menoa - kotona menisin seurakunnan nuorteniltaan tai kuten kesällä, olisin töissä. Viimeisimmistä kahdesta lauantai-illoista olen ensimmäisen viettänyt vanhempieni kanssa laatikoita purkaen ja  toisen Keuruulla YC:ssä kavereiden seurassa. Oli virkistävää nähdä välillä tuttuja kasvoja! Samalla sain uudelleentutustuttua vanhoihin tuttaviin. Olinkin muutes melko epäelisamaisesti liikenteessä: hyppäsin kämpän vierestä bussiin Keuruulle, odottelin Keuruulla luvattua ilmaiskyytiä Isoon Kirjaan - joka osoittautui pakettiautobussiksi, jossa oli minulle etupenkki vapaana - ja sitten matkalla juttelin kuskille mukavia. Mukanani oli vain yksi olkalaukku, vaatteet päällä ja... tekisin mieli sanoa että reipasta mieltä. En tiennyt, palaanko takaisin jo samana yönä, vai vasta seuraavana aamuna. Onneksi pääsin kortteeraamaan Isossa Kirjassa opiskelevan ystäväni solun tupaan. Nukkumaan pääsin (tai päästin muut) vasta neljän jälkeen, kun olimme viettäneet venetsialaisia papattien ja uusien tuttavuuksien seurassa. En ole varma, tunnistaisinko kaikkia paikalla olleita päivänvalossa. Yritinhän myös auttaa 5 miestä iskemään naisia. Ei oikein ollut tehokasta.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Crazy enough



Call me crazy but what if we learn
To love our brother for nothing in return?
Oh how the rules would change.
 --
It may just be crazy enough
To work if we could only love
What if we somehow changed the world?
It may just be crazy enough.

torstai 1. syyskuuta 2011

31.8. vuodesta on jäljellä 122 päivää


Täytin eilen yheksäntoista. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, ettei minulla ole ikää ollenkaan - ei ainakaan itselleni. En tiedä, onko minulla nyt käynnistynyt itsenäistymisen myötä aikuistuminen, jolloin kielletään oma ikä, eikä hyväksytä omaa vanhenemista. Itselläni asia kyllä on päinvastainen: en usko olevani vielä näin nuori. Kesällä useammat ihmiset veikkasivat iäkseni 21-23. Eilen koulussa luokkakaverit tokaisivat kysyttyään synttärivuosiani, että "sää vaikutat niin paljo vanhemmalta". En vielä ole päättänyt, onko se hyvä vai huono. Kieltämättä se kyllä tuntuu kivalta, että joku pitää vanhempana - sitten lähempänä 30v-päiviä voinkin ajatella toisella tavalla.


Aamulla olin kyllä jälleen lapsi: yhdeksäntoistavuotias saa innostua karkeilla koristellusta kakusta. Noh, olihan se myös käsilaukku.



Nämä olivatkin ensimmäiset synttärini, jotka vietin poissa kotoa. (Tämä kämppä ei ole minulle koti, se on vaan kämppä - vaikka sitä kodikseni puheissani kutsun.) Äiti ja iskä tulevat onneksi viikonloppuna tapaamaan vuotta vanhempaa tytärtään. Silloin saadaan lisää täytekakkua - hiukan ehkä aikuisemmin koristeltua.

Silmätulehdusta rikkaampana toivotan teille makoisaa syyskuuta!
-Minä haen lisää kakkua.