Kävin sentään aamulenkilläkin

Tajusin tänään, että jokin on nyt muuttunut.
Kiersin sunnuntaipäivänä Jyväskylän Kauppakatua puoli tuntia ennen kauppojen aukeamista. Olin päättänyt, että saan ostaa jotain nättiä itselleni, kun kerran kaupoille asti pääsin pitkästä aikaa. Viimeksi ostamani vaate oli se villapaita, tasan 20 päivää sitten ostettu - sitä edeltävää vaateostosta en edes muista! Mutta tänään lupasin itselleni uuden vaatteen. Mitä siitä sitten seurasi? Tutkailin kauppojen tarjontaa (pääasiassa talvitakkeja, yhden taidan kotiuttaa tiistaina!), eikä mikään oikein pistänyt silmään. Etsein jotain budjettiin sopivaa, hyvälaatuista yläosaa, jossa olisi jokin erikoinen leikkaus, yksityiskohta, yms. Mutta kun ei! Mikään ei innostanut. Turhaan kiersinkin yli tunnin näitä perusnaistenputiikkeja, kunnes päätin pistäytyä Stadiumilla

Stadiumilla käteen tarttui heti isompi kasa paitoja ja housuja. Siinä vaaterekkien välissä mieleeni muistui, että tosiaan, viimeisten kahden kuukauden aikana ostamistani vaatteista kaikki (paitsi se villapaita) ovat olleet treenivaatteita!
Kuka olisi uskonut, että Elisa ei enää osta sellaisia elisavaatteita, vaan päätyy ostamaan urheiluvaatteita? Tälläkin hetkellä päälläni on niin sporttiset vaatteet, että vanha pullamössöminä järkyttyisi. Noh, ehkä tästä selvitään. Mutta kun havahdun siihen, että itseltäni löytyy nyt kaapista juoksutrikoot alan epäilemään itseäni. Oikeastiko?

Teistä viel' miehen näin minä luon!

Olin siskon kanssa viime perjantaina kulturelli, kun käytiin katsomassa Forest Camp-musikaali Aalto-salissa. Kyseinen musikaali oli siis Stage-musikaaliohjelmassa kolmanneksi tulleen Cygnaeus-lukion esitys. Musiikki oli kyllä neljän euron lipun arvoinen (Disney-musiikin käytöstä roimasti plussaa!), tarina ei ihan päässyt samalle tasolle. Sain kuitenkin toteutettua yhden haaveeni, kun pääsin tuonne katsomaan, miltä ne teeveestätutut ihmiset tosielämässä näyttää.

Nyt onkin sitten sellainen tilanne, että kolmesta parhaasta on kaksi nähty, vielä pitäisi päästä näkemään Linnankosken lukion Yksi päivä lisää. En kyllä tiedä, onko kyseinen musikaali 15e arvoinen, kun vielä pitäisi päälle matkatkin maksaa. Hetki lyö aiheutti kyllä sellaiset vilunväreet jo television välityksellä, että asiaa voisi kyllä tarkasti harkita... Vinkkinä joulupukeille!

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Viime viikko oli huippu: sain olla yheksän päivää Kälviällä ja viettää aikaa tärkeitten ihmisten seurassa. Paljon ehti tapahtua lyhyessä ajassa - maanantai taisi olla ainut päivä, jolloin olin pelkästään kotona. Tuota viikkoa oli kuitenkin tullu odotettua jo pitkään.

Lauantaina kävin ystäväni kanssa uimassa, illalla oli nuortenilta ja valvottua tuli kolmeen asti aamuyöllä.

Sunnuntaina tapahtui jotain, mistä en muista mitään. Viiden tunnin yöunet taisivat vaikuttaa asiaan. Söin ainaki lohta ja iskän lättyjä. Illalla pääsin lauleskelemaan kitaran ja basson säestyksellä. (:

Tiistai oli minä-päivä: kahden tunnin kasvohoito & hiusten leikkaus ja värjäys.




Keskiviikkona vietin aamupäivän vierailemalla molemmissa mummuloissa. Illalla mentiin ystävien kanssa mökkeilemään Ullavaan ja matkalla tuli vastaan kuusi hirveä! Saunottiin, syötiin, katsottiin ToyStory 3 ja mikä tärkeintä: puhuttiin miehistä.

Torstai aamu jatkui mökkeilyllä. Illalla menin äitin ja iskän kanssa Actilifen kuntosalille - itseltäni löytyi vielä tutustumiskerta-lippu.

Perjantaina menin kahden ystävättären kanssa ROK-kuntosalille. Jalat eivät oikein tykänneet kahdesta perättäisestä salipäivästä - ja huonosti nukutuista öistä... Illalla oli ihka ensimmäinen Cafe Night (vai Night Cafe?), nukkumaan pääsi neljän aikoihin.




Lauantaina lähdimme aamusta perheen kanssa koeajolle. Sieltä sitten kolmen kaveruksen synttäreille, 55 vuottta kasassa. Juhlat oli 50-luvun hengessä. Kyllähän sitä taas tuli vähän valvottua..

Sunnuntaina mökötin Jyväskylään lähtöä. Käytiin serkun 2-v. synttäreillä. Auton nokka kuitenkin lopulta suuntasi kohti Jyväskylää. Nukuin suurimman osan matkasta - viimeinkin ehti nukkua. :D

Vieläkin väsynyt, mutta onnellinen.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Viimepäivät on ollu tämmönen projekti työn alla. Syksyisin vain pitää neuloa! Elinehto. Luultavasti innostuin sen possupipon tekemisestä niin ettei nyt pysty lopettamaan. Mukavasti kuluu illat How I Met Your Motherin 5 kauden parissa kutomus käsissä. Niin, ja olen jopa rohjennut polttaa kynttilöitä! Joulu, olet tervetullut.

It's something I must live with everyday

Söin eilen aamupalaksi mustikkapiirakkaa siskon ja miehensä luona. Sitten lähettiin sunnuntaiostoksille. En oo sallinu itteni käydä shoppingeilla muutamaan viikkoon ja nyt sitten päätin ostaa jotain. Noh, se jokin oli jotain sellaista hyödyllistä (kerrankin!), mitä oon jonkin aikaa jo pohdiskellut tarvitsevani - ja tottakai haluavani.

Kuka ei tarvitsisi löysää neuletta, joka on 100% puuvillaa? Sellaista, joka on ihanan ohuehkoa neulosta ja luultavasti vain pehmenee käytössä. Sellaista, joka mahtuu mihin tahansa laukkuun ja tulevana lempineuleena yhdistetään vaikka väkisin jokaiseen asuun? Carlings, alennuksessa 26,91e.

PS. Kun katon kämppäni huoneen ikkunasta nään yhteensä kolme suomenlippua! Luultavasti elämäni ennätys. Piti tarkistaa, mitä liputetaan, ja nyt pitääkin sanoa, että syksyistä Aleksis Kiven aka Suomen kirjallisuuden päivää!

Olet tasoltasi tuuripelaaja

Kävin lauantaina ensin juoksemassa. Sitte teki mieli lasagnea - tai oikeastaan pitsaa, ku kävelin aika monen pitserian ohi.. - ja niin päädyin tekemään elämäni ensimmäisen lasagnen!

Ymmärsin tänään sen, että lasagne ei ole kovin valokuvauksellista. Ja että siihen saisi laittaa vähän rohkeammin mausteita, mitä koulun köksänkirjassa on neuvottu.

He's just not that into you

Perjantai-ilta näytti tältä. Leffa oli hyvä, vaikka sisko etukäteen ei oikein kehunut. Noh, katsoin sen yksin kun viimeinkin päätin, että voin tykätä leffasta vaikkei sisko tykkäisikään (kyllä leffaa voi kattoa ilmeisesti yksinki!) ja tykkäsin kovasti. Ärsyttäviä vaan ne välikommentoinnit - vähä niinku jossain dokumentissa. Mutta niistäki selvis.

Postilaitos ei oo mun kaveri

 
Niistä piti tulla Amerikkalaisia suklaahippukeksejä - tai niin mää ainaki luulin. Ehkä niistä oikeesti piti tulla kohonneita lättyjä. Tai sitten laitoin liian vähän jauhoja. Voi myös olla, etten tiedä keksien tekemisestä mitään. Oli ne sentään pehmeitä keskeltä. Mutta niissä on suklaata. Pääasia.

Joskus musta tulee äiti, joka osaa tehä samanlaisia keksejä ku Subwayssä. Sitten oon maailman paras äiti.

Resepti.

Konkur$$i taisi tulla haalareillesi!

Saatiin tänään haalarit! En tiiä, meenkö huomenna haalarikastajaisiin = ihmisiä haalareissa örveltämässä täyteen tungetussa Braassa. Ei ihan ehkä mun juttu, mutta katotaan sitte.

Ammattikorkeessa on se hyvä, että meidän ei ite tartte hankkia sponsoreita - niitä riittää ainejärjestön ja oppilaskunnan puolesta ihan tarpeeksi. Pitää vielä ommella tuo mun säälittävä haalarimerkki paikalleen. Muillahan niitä on jo koulun toiminnasta parhaassa tapauksessa neljä. Mutta voisin pölliä siskon mieheltä muutaman. Ruotsalaiset haalarimerkit ois aika omaa sarjaansa. Ehkä vaihtokauppa kävisi: sisareni, leivon tänään sämpylöitä. Löytyisikö teiltä merkkejä haalareita etsien?

Säästöä joka minuutti

Lupasin ystävälle jotain tammikuussa. Sain sen syyskuun lopussa viimeinkin valmiiksi. Halusin tehdä sen kunnolla - täydellisiä materiaaleja etsin ensimmäiset kuukaudet. Kova työ kannatti ja nyt se on uudella omistajallaan, toivottavasti elellen onnellisena.

Possupipo - ehkä elämäni hienoin tekele!