torstai 26. tammikuuta 2012

Teeveeviihde!


Mulla oli täällä Jyväskylässä viime viikonloppuna kylässä kaksi aivan ihanaa ystävää. Viikonloppu oli niin mukava, ettei siitä malttanut edes kuvia ottaa. Mutta otin sitten kuvat leffoista, jotka katottiin lauantai-iltana. Mullahan on Filmtown tuossa kahden korttelin päässä, joten leffan hankkiminen illaksi ei ainakaan tuottanu ongelmia. Vuokrattiin neljän leffaa: eka fantasia, toinen suomalainen, kolmas hömppä ja neljäs draama. Neljättä ei enää jaksettu kattoa (Onnen potkuja), kun tuon Heartbreakerin (joka oli kaikkien yllätykseksi ranskalainen) aikana nukahin hetkeksi kun meni yli kahentoista. Mää vaan en oo iltaihminen! Kahteen ensimmäiseen jaksoi vielä keskittyä - ja varsinkin tuo Imaginarium of Doctor Parnassus vaati äärimmäistä keskittymistä että pysyi tarinassa mukana.
Noista leffoista tuo Kielletty Hedelmä oli kyllä paras. Suomalaisissa elokuvissa on semmonen hyvä ote. Suomessa osataan tehdä oikeanlaisia melankolisia leffoja - sellasia, joissa kerrotaan aiheista joista ei paljon puhuta.

Viikonloppu kului muutenkin pitkälti tv-ruudun ääressä. Leffat ja ohjelmat sai meidät sitten aina analysoimaan ja pohdiskelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Onneksi ystävien kesken uskaltaa heitellä niitä outojakin ajatuksia!

Vietettiin kunnon aivot narikkaan ja irti arjesta -viikonloppu. Mikäs sen mukavampaa. (;

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Should i give up or should i just keep chasing pavements

Vietettiin tänään laiskaa sunnuntaita. Tai ei se minun puolestani nyt niin laiska ollut: jouduinhan silti pyöräilemään -12asteen pakkasessa lähes kaksi kilometriä suuntaansa! Kauheaa rääkkiä.

Siskoni leipoi pannukakkuja (jotka olivat ensimmäistä laatuaan) ja hyvin onnistuivat! Saatiin päivän aikana tuhottua koko pellillinen. (:


Sunnuntaipelailuihin kuului ensin Cluedo ja sitten vielä aiemmin täällä esitelty Mallorca. En voittanut kumpaakaan, mutta eihän se aina ole tärkeintä. Näin ainakin minulle kaikki yrittävät väittää, mistä he sen nyt ovat keksineet?


Sitten tehtiin vielä jotain ennen kokematonta ja poksauteltiin poppareita kattilassa! Popparileffaksi valikoitui Precious, jota en kyllä suosittele kaikille. Sen verran oli rankka. Jäi hiukan ahdistava fiilis kyseisen leffan jälkeen ja sen katsomisen aikanakin jo sattui. Just semmonen Oscar-leffa.




Oli kyllä aivan loistava päivä. Nyt ois vielä vuorossa noiden taloushallinnon tehtävien silmäilyä ja ehkä jotain jumppailun tapaista. Mukavaa iltaa! (:

perjantai 13. tammikuuta 2012

Level failed


Tältä minä näytän, kun Supaplexissa kuolin omaan tyhmyyteeni.Yhnyyh.  Mutta pääsin sen levelin läpi lopulta! Aattelin, että tää ois tarpeeksi tärkeää tietoa jaettavaksi. Kuva ainaki on huikee.

Tänään olin aamupäivällä yhdellä luennolla, sitten piipahdin kaupungilla. Lähdin hakemaan ruotsin kirjaa, jonka olin tilannut Suomalaisesta. Kirjan lisäksi tarttui kaupungilta muutakin mukaan, nimittäin reppu!


Mulla on syksystä asti ollu vähintään kerran viikossa päänsärkyä (ja kun sanon että vähintään, niin se on vähintään siitä kun parhaassa tapauksessa on ollut viisi päivää peräkkäin..). Eilen illalla koin yhtäkkiä valaistuksen, että mistä se oikein johtuu: mun niska-hartiaseutu on sen verran heikko, että sille vaan ei sovi päivittäinen yliolalaukun (yliolan?) retuuttaminen. Selkäkin menee aina kummalliselle kaarelle. Kävin sitten katselemassa potentiaalisia ehdokkaita ja tämä tarttuikin heti mukaan. Ruokarahaa ei tilille enää jäänyt, mutta soitin konsultointipuhelun iskälle ja sain tiedon, että saan vähän tukea perunoiden ostoon. Olkoon tämä reppu siis koko kehon hyvinvoinnille!


Elisa, tyytyväinen uuteen reppuunsa, jossa on läppäritaskukin. Ei vain taida tämä HP:n  15,6'' kone sinne sopia, mutta kyllä sinne kirjat menee. 

Erittäin ylpeä olen myös kotoiluasustani! Kaikki meille nyt kylään!

torstai 12. tammikuuta 2012

kakstoistaykskakskytkakstoista

Surullisen onnellinen elämäni: kuuntelen innoissani Radio Keski-Pohjanmaata. Vai onko tämä sittenkin Radio Suomen ohjelmaa?

Nyt siellä pyörii presidenttivaaliohjelmaa. Itsehän kävin tänään yliopistolla ennakkoäänestämässä! (:

Kaikella kunnioituksella, maaherra, emmekö voisi odottaa oikein oikeaa myrskyä?

Rakastan talvea ja juuri sitä kylmää talvea. Siksi minua ottaakin todella päästä se, että kun kävelen tai pyöräilen kouluun niin minulle tulee aina kauhean kuuma! Ihan sama, näyttääkö mittari -15astetta, koululle päästyäni tuntuu kuin olisin jonkin hikilenkin vetänyt. Mielestäni en mene niin hurjaa vauhtia, mutta kai minä sitten oikeasti... Aina ei mee nallekarkit tasan ja sitä rataa. Taidankin pitää koko talven pelkkää t-paitaa talvitakkini alla. Enhän minä mihinkään olisikaan halunnut laittaa niitä useita ihaniaisojapaksuja neuleita, ehei. Ja kesätakkikin on Kälviällä. Noooh, ehkä sitä pakkasta tulee vielä enemmän. Vai haluaisiko joku opettaa minulle löntystelyn jalon taidon?



Kaikella lämmöllä teitä tervehtien ja kuvaan tunkeutumaan pyrkien!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Tuotetta ei ole arvosteltu!



Tutustuttiin lomalla uuteen lautapeliin, Mallorcaan. Siinä pitää kiertää tuulimyllyn siipiä ja keräillä hedelmiä sekä aasikärryjä, toimittaa hedelmiä kyläläisten tarpeiden mukaan ja rakentaa puutalo sinne, mihin hedelmiä ei enää tarvita! Ei ehkä kuulosta niin jännältä, mutta ainaki hedelmät on mukavan värikkäitä. Hauska se pelikin on, kunhan vaan pääsee juttuun sisälle. Mukavaa vaihtelua Aliasten ja Trivial Pursuittien jälkeen!

torstai 5. tammikuuta 2012

That's good, just keep rubbing your head. That'll turn back time.

Päätin tänä vuonna oikesti tehdä jotakin itselleni ja ihan vain omaksi parhaakseni. Joku saattaa ajatella että mää oon kyllä ollu aika itsekeskeinen aikaisemminkin, mutta kyllä omasta mielestäni mää oon jo liikaakin huomioinu muiden ihmisten mielipiteitä. En oo uskaltanu tehdä asioita, kun oon pelänny toisten kommentteja. Omapa on elämäni!
Tai itseasiassa, kaikki muut tietääkin sen jo. Mun pitää vaan ihte uskoa siihen. Uskaltaa uskoa. Kaikkia asioita, joita haluan muuttaa ei toki voi lukea tähän samaan 'liikaa muiden kuuntelua'-sarjaan (kuten esimerkiksi kuntoilun). Mutta monilta osin se valitettavasti pitää turhankin paljon paikkaansa.




Tavoitteisiini ainakin vuodelle 2012 kuuluvat seuraavat: Tyytyväinen itseensä sisäisesti ja ulkoisesti, spontaanimpi minä ja oman tyylin kehittäminen sellaiseksi kuin minä haluan. Ostin vartavasten uuden vihkon tätä vuotta varten, että voin kirjata siihen ylös välitietoja, kun olen kehittynyt tavoitteissani. Jotain, mitä sitten selailla kun into on alhaisempi. Ja toki niistä huonoistakin hetkistä kirjoitetaan!
Aloitin projektin kirjoittamalla ensimmäisestä kohdasta alkutilanteen ylös. Se on vieläkin vajaa, sillä kirjoitin siihen vasta ulkoisia asioita. En tiedä edes osaanko kuvailla paperille niitä päänsisäisiä juttuja, joissa haluan kokea muutoksen. Rankkaa tämä elämä, eikö? Noh, toivotaan että tämä nyt olisi se tarvittava lisähomma pitämään minut kuosissa asioissa, joihin olen jo kauan etsinyt ratkaisua.
Toivottakaa onnea!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Elokuviin liittyvät ruuat, kuten popcorn ja perunalastut, eivät lihota, koska ne ovat osa elokuvaelämystä, eivätkä ravintoa.

Sain lokakuussa mielestäni loistavan ajatuksen tehdä ystävieni joululahjat itse. Kaduin kyllä päätöstäni vielä muutama päivä ennen aattoa - varsinkin, kun päätin viikko ennen joulua tehdä ylimääräisenä tuon ensimmäisen kuvan possusormustimen, muiden ollessa vielä kesken. Kauan niissä kesti - kauiten kyllä varmaan lankojen valinnassa - mutta sain ne tehtyä jouluksi! Viimeisestä piposta oli kyllä melko vaikea luopua, kuten myös sorminukesta. Possu meni muutes samaan osoitteeseen kuin aiemmin samasta langasta kudottu porsas! "Porsaita äidin oomme kaikki.."





Olen kuullut, että saajat olisivat tykänneet lahjoista. Sietää tykätäkkin, kun niin paljon rakkautta näihin vuodatin! :D Tein vielä sisarelleni erivärisenä samanlaisen pyörylähuivin kuin kolmannessa kuvassa. Sydänten sijaan viimeistelin sen lumihiutaleella. Mutta sen ei tarvinnut olla valmis kuin vasta 29.pv, kun meillä vietettiin kakkosjoulua.
Mihinkään en käyttänyt kirjallisia ohjeita. Sain inspiraation mm. netistä löytyneistä kuvista.

Kun pääsen takaisin Jyväskylään, niin sitten olisi vuorossa ekat villasukat sitten ala-asteen!

maanantai 2. tammikuuta 2012

"Naiset! Olisinpa lähtenyt yksin. Ajatella nyt kanelia kun tuntematon kutsuu!" -Muumipappa

Toinen tammikuuta. Vielä 364,5 päivää vuotta 2012. Siinä on paljon päiviä.
Oon elänyt viimiset kaksi viikkoa omassa pienessä kuplassani syöden joulukarkkeja ja kuunnellen levyjä, jotka sain lahjaksi. Paljon on tullut myös pohdittua mennyttä vuotta. Tuo vuosi sisälsi suurimmat muutokset, jotka oon kokenut 19 vuoden aikana. Toivon, että tämä kuluva vuosi toisi mukanaan samankaltaisia, vuoden merkittäväksi tekeviä hetkiä.


Vuoden alussa olin vielä lukiossa. Yritin ottaa melkoisen paljon vastuuta luokkamme viimeisistä jutuista, penkkareista ja sen sellaisista. Olin töissä nukkuvana lastenhoitajana, luin kirjoituksiin. Yritin sopeutua ajatukseen sisareni menosta naimisiin. Löysin vaihtoehtoisen jatko-opintopaikan luokanopettajapaikalle, jonne sitten lopulta päädyinkin. Opettelin tekemään asioita yksin, itsenäisesti. Rakastuin Ylpeyteen ja Ennakkoluuloon.


Valmistuin ylioppilaaksi vaihtelevin arvosanoin. Olin koko kesän kesätöissä ja kävin kaksissa pääsykokeissa. Minulla oli hetken kolme työtä päällekäin. Sain lääkäriltä uudet pillerit aknen hoitoon. Kävin Ruotsissa. Olin valmis kaasoilemaan, polttareineen päivineen. Sisareni meni naimisiin. Vietin laatuaikaa ystävieni kanssa. Muutin ensimmäistä kertaa elämässäni.



Jyväskylä aloitti uuden jakson elämässäni - tai niin sen ainakin itse näen. Minulle muodostui kaksi maailmaa: kotikaupunki ja opiskelukaupunki. Opettelin elämään itsenäisesti. Ikävöin Kälviälle jääneitä tärkeitä ihmisiä. Ymmärsin, miten ihana oikeasti olen. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista osaa voi kohta kutsua jo ystäviksi. Luotin omiin mahdollisuuksiini. Vuokra-asunnostani muodostui toinen kotini. Sisareni ja hänen miehensä kodista tuli kolmas. Loppuvuosi oli opiskeluinspiraation etsimistä ja aiempaa ahkerampaa kuntoilua.



Tämän vuoden vaihteleva teema oli omien lupausten pettäminen. Samalla se oli myös heittäytyminen. Lupasin itselleni, että asioita muuttuu, että minä muutun. Ei kulunut pitkiäkään aikoja kunnes huomasin, että olin taas lähtötilanteessa. Vuoden alusta ihan viimeisiin päiviin asti. Nyt olen jälleen päättänyt, että tämä vuosi on erilainen. Olen jo kasvanut ihmisenä ja muuttunut mielestäni paljon. Enää pitäisi uskaltaa tehdä lopullisia irrottautumisia, heittäytyä täysillä ja uskoa siihen, että minusta todella on tekemään niitä tekoja, joita odotan itseltäni.





Toivottavasti tämä tuleva vuosi toisi tielleni uutta, mutta samalla myös vahvistaisi vanhaa. En usko uuden vuoden lupausten kestävän, joten teen itselleni toiveita tulevalle vuodelle.
Toivon, että olisin tyytyväinen itseeni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Toivon, että elän omaa elämääni enkä elä vain muiden kautta.
Toivon, että elämässäni tapahtuisi jotain yllättävää hyvällä tavalla.
Toivon, että uskaltaisin olla spontaanimpi.
Toivon, että uskaltaisin luottaa täysin Jumalan johdatukseen.
Toivon, että löydän jotain uutta pysyvää elämääni.
Toivon, että ymmärtäisin itsekin, mikä minulle on parhaaksi.
Toivon, että elämä olisi täynnä pieniä hetkiä, jotka ovat elämisen arvoisia.
Toivon myös, että huomaisin ne pienet hetket siinä hetkessä.