maanantai 23. huhtikuuta 2012

Sunnuntaina

... heräsin aamukahdesalta, jotta ehdin kymmeneltä alkavalle raamattutunnille kuuntelemaan opetusta profeetta Eliasta.

... olin helluntaiseurakunnan jumalanpalveluksessa, jossa juhlittiin 100v ja 60v merkkipaaluja.

... karkasin edellisestä loppulaulujen aikana tapaamaan siskoani asema-aukiolla.


... kasvatin kisaodotusta 3,5h Suomikiekko-kiertueen avustuksella.

... söin kesän ensimmäisen ulkoilmahodarin (kuuman koiran, ehhheh).

... nautein myös kesän ensimmäisen puikkojätskin ulkona.

... ulkotakki oli pyöräillessä liian kuuma.

... siivosin kaksi tuntia.

... kävin ilta seitsemältä tunnin sunnuntailenkillä ja suunnittelin ostavani sipsipussin ja tulppaaneja.

... tulppaanit olivat loppu lähikaupasta, mutta ostin viinirypäleitä ja suolaa.

... suunnitelin löhöilyä ja Holidayn katsomista sunnuntai-illaksi.

... kaupasta tullessa tapasin tuttavia ja kolmen minuutin jälkeen olin heidän mukanaan menossa pelaamaan salibandya.


... iltakymmeneltä söin ensimmäisen kerran sitten hodarin.

... katsoin Holidayn lopun.

Oli kyllä huippu päivä!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Menin viime yönä kihloihin. Tutustuin mieheen samana päivänä kun päätettiin jo mennä naimisiin. Mies oli luultavasti päättänyt asian jo aikasemmin, sillä hänellä oli sormus mulle valmiina. Ja se oli ehkä tyylikkäin  kihlasormus ikinä: kolminkertainen sormus, jossa roikkuva kukka ja vielä semmonen minimaalinen sammakkopupu.
Oli kuulkaas niin hieno, esittelinkin sitä kaikille. (Kuulemma olin sanonut ääneen, että "kyllä me tästä selvitään"..)
Mutta eihän sitä sovi liian hitaasti edetä: päätettiin järjestää valtaisat häät seuraavalle päivälle.

Unet osaa olla hauskoja. Paitsi että tuon jälkeen tuli uni, jossa mun mies ja meidän kaks lasta halus tappaa mut. Että näin mukavaa.

"Tämä kuulostaa huippuhyvältä!"




Oon ihan poikki. Aivan rättiväsyny. Mutta silti en mee nukkumaan vielä. En oo saanu muutamaan viikkoon nukuttua kunnolla (huoneessani heti huono ilma jos siellä nukkuu joku lattialla) ja nyt kun pitkästä aikaa ei oo ketään tulossa yökylään, voin yrittää kuroa kiinni niitä pääsiäisenä huonosti nukuttuja öitä! Mutta sitä ennen vois koittaa siivota, ettei huomenna tarvitse.

Kuvituksena toimiva nii-in siisti kuvasarja on kuvattu torstaina - juuri ennen kuin lähdin solukavereitteni seuraan vaatevaihtareitten muodossa. Itse en viennyt sinne mitään vaatteita (enkä onneksi ollut ainut), mutta toin takaisin enemmänkin kuin viemäni keksipaketin edestä! Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että tein hyvän työn uhrautumalla viemään jaloista pois toisen liikoja vaatteita. Ilo olla avuksi.

Uskaltaisikohan sitä ensi kerralla luopua jostain omista vaatteista? Tällä hetkellä kaapissa on paljon vaatekappaleita, mutta mielestäni käytän niitä kaikkia edes jossain määrin. Mutta: tarvitsenko niitä kaikkia oikeasti? Ainakin tuota kuvan huivia tarvitsen. Se on juurtunut kaulaani. Ehkä parhaiten käytetyt 15e vähään aikaan. Mutta kyllä tuo uusi tunikakin on ihana.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

I just start being awesome instead

Hui kuinka aika rientää! En oo ees ehtiny valittaa tänne ärsyttävistä takatalvista, jotka sattuu aina niille päiville kun minä olen päättänyt lähteä aamulenkille. Mukavuus voittaa sitten tehokkuuden ja jäinkin taas tänä aamuna odottamaan aurinkoisempia kelejä.

VAKAVAa on luettu, kesätöistä panikoitu. Yritin juuri soittaa mahdolliselle työnantajalle, mutta taitaa olla juuri lounastauolla. Tai sitten hän vain välttelee vastaamista, kenties.


Oon viettäny kaks ihan huippuviikonloppua. Pääsiäisen olin kotikotona ja lauantaina lähdettiin kavereiden kanssa käymään Alajärvellä Arvokkaassa. Päivään kuului muun muassa itkua, naurua, laulua, muutama nenäliina ja kebabin syöntiä pikkulusikalla! Harjoittelu tekee mestarin ja sitä rataa. Ainakin ruokailuvälineiden muistamisessa.

Viime viikonloppuna kämppääni majoittui kaksi ihanaista serkkuani. Kaksi päivää meni kaupungilla pyöriessä ja kyllähän sitä itsellekin aina jotain mukaan lähtee - ehkä hieman liikaakin. Mutta sain sentään Amarillon lounashampurilaisen. Omnomnom!


Nyt olenkin saanut muutaman päivän levätä. Kymmeneltä nukkumaan, ylös yhdeksän tietämillä. Saa hieman korvattua niitä univelkoja, joita viimeiseltä kahdelta viikolta on kertynyt! Huomenna tulee taas vieras loppuviikoksi, kun äiti tulee pienelle talvilomalle.

Täksi illaksi on varattu liput Titanicin 3D-näytökseen. Saa nyt nähdä, nyyhkyttääkö tämä ikuinen romantikko yhtä tehokkaasti kuin Jenna. (; Onneksi siskoni lähtee mukaan, niin ei tarvitse olla se ainut itkijä!

Lumien sulamisiin!

20.43// Nyt se on sitte nähty, huhhuh! Ihana. Mutta en itkeny!