torstai 18. heinäkuuta 2013

Onhan vielä kesää jäljellä



Oi, kesän lämpö. Kuinka sitä kaipaankaan! Pääsisi taas Vohvelikahvilaan, jossa oon kerenny käydä vasta kerran ja silloinki söin salaatin - kesävohveli on vielä syömättä! Mutta tämä kesä on nyt tämmöinen. Eipä ainakaan ole tuntunut niin pahalta olla koko kesää töissä. Kynnet liuskoittuneena, käsivarret naarmuilla ja jalat mustelmilla voin sanoa, että töitä on ainakin tehty tosissaan. Kuntosalillekin sain hommattua kahden kuukauden kortin, joten sekään harrastus ei täysin lopahda tämän kesän aikana!
Paluu Jyväskylään tapahtuu puolentoista kuukauden päästä, mutta sitä ennen on edessä vielä kaksi viikkoa töitä, kavereiden kihlajaiset, muuttoapuna oleminen ja kahdet häät. Katsellaan, katsellaan.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

It's time to follow her tomorrow


Euroviisuhehkutus ei päässyt täällä lainkaan valloilleen tänä vuonna! Siltä kyllä välttyivät kaikki Facebook-kaveritkin, taisi olla onni heille. Niitä kuitenkin ihailtiin ja kauhisteltiin taas koko perheen voimin esikatseluista finaaliin asti. Tänä vuonna tarkasteltiin oman Top10-taulukon perusteella, kuka arvasi eniten oikein kymmenestä parhaasta (järjestyksellä ei ollut väliä - yhdellä oli Tanska ykkösenä).

Voittojärjestyshän oli Tanska, Azerbaijan, Ukraina, Norja, Venäjä, KreikkaItalia, Malta, Alankomaat ja Unkari. 7/10, voitin! Semi-finaali -tietämys ei ollut näin kovaa luokkaa, mutta finaalihan se vasta merkitsee. Seuraavaa vuotta taas odotellessa!

Aina pitää olla ainakin yksi Euroviisuvideo esiteltävänä, ja koska tykkäsin eniten Kreikan lavaesiintymisestä linkittäisin tähän sen, mutta en periaatteesta sitä tee. Katsokaa itse. Nauttikaa Maltasta!




sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kukapa menee jos me emme mee?


Käytiin eilen äidin äidillä, tänään isän äidillä. Omalle äidille tarjottiin tänä aamuna aamupalaa ja porkkanakakkua. Nyt on siis syöty kunnolla ja vietetty aikaa sukulaisten kanssa. Tällä hetkellä äiti odottaa mua pihatöihin, mutta katon sisällä Greyn Anatomian toista kautta. Kohta menen.

Nykyhetkeä ja menneisyyttä on helppo arvioida: kaikki tieto ja tapahtumat on jo selvillä. Tulevaisuudesta ei tiedä mitään ja sekös mua vaivaa. Mää haluan tietää, mitä omassa tulevaisuudessani tapahtuu. Edes pieni aavistus tai näky, edes jotain! Mutta sitä on usko ja luottamus Jumalaan - että kaikki lopulta käy mulle parhaaksi kun vain uskallan luottaa ja jättää omat pyristelyt vähemmälle tai jopa kokonaan tekemättä. Katsellaan, katsellaan.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Vielä tulee kauniita päiviä


Tänä vuonna muuttaminen kesäkuukausiksi kotiin tuntuu vaikealta. Kahdessa vuodessa Jyväskylästä on alkanu tulla koti. Sieltä löytyy tutut tavarat, ystäviä joiden kanssa viettää mielellään aikaa, kotoisa seurakunta, oma lähikauppa, oma arki ja rutiinit. Jyväskylässä et pääse minnekään nousematta ylös mäkeä: täältä ei löydä mistään kunnon mäkeä. Portaitakaan täällä ei pääse kapuamaan, ja autolla pääsee liian helposti paikasta toiseen kävelyn ja pyöräilyn sijaan. Musta tulee täällä aina patalaiska lurjus, joka elää kuin ei ois koskaan kotoa lähtenytkään.

Mutta tuun mää käymään silti töissä, vieläpä samassa paikassa kuin viime kesänä. Ehkä tämä tästä, kun ne työt kohta alkaa. Toivottavasti muutama vapaapäivä sattuu sopivasti kuumimmille päiville, jotta pääsen rannalle. Sillä se on yksi niistä parhaista asioista täällä kotona heti perheen jälkeen, meri.

torstai 9. toukokuuta 2013

Riemuidiootti



Viime tiistai ja keskiviikko oli varmaan elämäni yllättävimmät ja parhaimmat tiistai ja keskiviikko koskaan (tai ainaki tähän mennessä)! Tiistaina sain soiton unelmieni harjottelupaikasta, mikä muuttikin suunnitelmat sen ja keskiviikon osalta. Mun ois pitäny tiistain salin jälkeen vain mennä kotiin pakkaamaan ja oottamaan rukouskokouksen alkamista. Mutta vietinkin kolme tuntia kaupungilla etsien vaatteita työhaastatteluun. Niin, se oli heti seuraavana päivänä. Lopulta sain kuitenkin ystävän tuekseni ja hän tuli sitten kanssani vielä käymään kotona ennen kokoukseen menoa. (Oonko muutes sanonu, että oon Jyväskylässä löytäny sellasia ihmisiä, että Jyväskylä tuntuu kodilta?) Kokouksen jälkeinen iltalenkkikin oli mukava.

Keskiviikkona oli sitten se haastattelu ja sitä ennen kaikkia käytännönjärjestelyjä. Nukuin jännitykseltä huimat 5½ tuntia. Tuo oli elämäni ensimmäinen kunnollinen työhaastattelu: infoon ilmoittautuminen ja aulassa odottelu, kaksi haastattelijaa, CV:n ja työhakemuksen läpikäyntiä, työtodistukset, kaksi pätevyyttä testaavaa tehtävää, kättelyt suuntaan sun toiseen. Kaikin huipuksi itselle jäi loistava mieli. Nyt sitten odotetaan kaksi viikkoa, jos syksy näyttäisikin täysin eriltä, mitä olen aiemmin suunnitellut.

Tänään heräsin kotikotoa. Täällä töissä kesän. Lomaa ei ole kuin ensi viikko, jos pääsen harjoitteluun. Saa nyt sitten nähdä.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Ois yks ilmaislippu


Kun ei elä minkäänlaisten ravintosuositusten tai kuurien mukaisesti, niin syöminen on paljon mukavampaa. Päivän odotetuin hetki (luvallisen nukahtamisen jälkeen) on, kun saa nauttia ruuasta. Viimeksi päädyin salaattiin, kun ruukkusalatti oli tarjouksessa. Kanaa olin sopivasti hamstrannut aiemmin pakastimeen ja cashewpähkinöitä teki hurjasti mieli. Kermaviiliä en ennen ole syönyt tuollalailla pelkästään, mutta eihän siinä mitään vikaa ollut! Nyt vain harmittaa, että söin sen jo. Se on kaikkia ruokia yhdistävä ongelma, surullista.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kohta jäätelökesää



Ah, kevät. Sukkahousut ja neulepaita. Kukkia hiuksissa ja lapaset kädessä. Vappuhiukset sain sentään selvitettyä: eivät varmaan tykänneet siitä, kun suoristusraudalla niitä kiharsin edellisen päivän hiuslakan päältä. Kuvan hiukset eivät liity tapaukseen - se oli vasta seuraavanä päivänä.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Glada vappen!









Tämä oli nyt oma ensimmäinen opiskelijavappuni Jyväskylässä sisältäen kaikki perinteiset tapaukset, kuten aattona Minnan lakituksen, ystävien kanssa nauramisen, munkkien paistamisen, sekä toukokuun ensimmäisenä piknikin Harjulla suurella ja vaihtuvalla porukalla sekä vanhojen autojen kulkueen. Ei-niin-perinteisen vapun tästä teki yötivoli, minimaalisen määrän juotu sima ja se fakta, että olin lähes ainut porukastamme jolla oli haalarit päällä - hävetkää!

Nyt jaksaa taas odottaa seuraavaa vappua. Haalaritkin taitavat saada odottaa seuraavaa käyttöä sinne asti.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Oi onnea

On mukavaa olla perusiloinen ihminen. Silloin saa hymyillä vesisateessa ja nauraa 90°C pestylle pyykille 40 sijaan. Perusiloisena ei myöskään jaksa pitkään olla vihainen tai surullinen. Toisin sanoen elämästä ei tarvitse paljon murehtia ja silloin niitä hienoja asioita tapahtuu. Voi vaikka tutustua uusiin ihmisiin, jotka kiertäisivät vähän kauempaa murjottavan ihmisen. Tai voi käydä juoksemassa, vaikkei kroppa vielä jaksa niin kuin toivoisi. 




Pienet asiat eivät kaada koko maailmaa ja isommistakin pääsee yli. Myrskyjä on juuri siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. Hienoa siteerata kerrankin Muumeja. Koska olen perusiloinen, olen myös onnellinen. 

Tästä kyllä kuuluu kiitos Jumalalle. Ja tähän liittyen taidan toteuttaa jotain pitkään mielessä pyöriteltyä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ei nyt siis surra, ei painu pää







Oon varmaan moniin ihmisiin verrattuna aivan yltiöoptimisti. Lumivesisateessa ihailen fiksua päätöstä ostaa lämmin takki ja epätoivon hetkellä mietin, mitä tästä tilanteesta saa taas oppia. Ystäville koitan saada taottua uskoa asioiden selkiytymiseen ja pahan kouluruuan rinnalla voi syödä vähän normaalia enemmän hyvää Fazerin leipää.

Myönteisyyttä ei kuitenkaan voi pitää yllä jatkuvasti. Joskus kaatumisen jälkeinen käden järjetön kipu saa aikaan pelon sen lopullisesta vioittumisesta. Joskus rahatilanne näyttää siltä, ettei osaa enää tehdä mitään. Joskus tunteiden jäädyttäminen vain tuntuu äärimmäisen vaikealta.

Tammikuun alusta tähän päivään on tapahtunut jo paljon. On tapahtunu hyviä asioita ja sitten sellaisia, joiden oisin toivonu menevän toisin. Mutta näen ne osana tätä minun prosessiani: elämää jota Jumala vie eteenpäin. Kun kerran olen hänelle antanut ohjat, ei se auta muu kuin seurata. Tulee siitä ainakin jännittävämpää, kuin mitä itse olisin osannut suunnitella.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Haluun vaan laulaa rauhassa lauluni












Joulusta uuteenvuoteen vietettiin taas sukulaisten ja ystävien kanssa. Olin muutaman päivän töissä kiireapulaisena kaupan kassalla. Oon nauranu tehokkaasti Rappakaljassa. Nyt kuuntelen Cheekiä, viimeistelen tämän kevään kurssivalintoja. Huomenna pitäisi esitellä JAMKin liiketaloutta vanhan lukion jatko-opintopäivässä. Merkittävin tapaus on viimeisiltä viikoilta ollut se, että leikein legoilla. Itse oisin halunnu romantiikkaa, serkkutyttö halusi ampua kaikki tykillä, surullista.
Pääsin mukaan myyntikisan Jyväskylän osakilpailuun. Nyt pitäis ostaa kauluspaita.