sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kukapa menee jos me emme mee?


Käytiin eilen äidin äidillä, tänään isän äidillä. Omalle äidille tarjottiin tänä aamuna aamupalaa ja porkkanakakkua. Nyt on siis syöty kunnolla ja vietetty aikaa sukulaisten kanssa. Tällä hetkellä äiti odottaa mua pihatöihin, mutta katon sisällä Greyn Anatomian toista kautta. Kohta menen.

Nykyhetkeä ja menneisyyttä on helppo arvioida: kaikki tieto ja tapahtumat on jo selvillä. Tulevaisuudesta ei tiedä mitään ja sekös mua vaivaa. Mää haluan tietää, mitä omassa tulevaisuudessani tapahtuu. Edes pieni aavistus tai näky, edes jotain! Mutta sitä on usko ja luottamus Jumalaan - että kaikki lopulta käy mulle parhaaksi kun vain uskallan luottaa ja jättää omat pyristelyt vähemmälle tai jopa kokonaan tekemättä. Katsellaan, katsellaan.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Vielä tulee kauniita päiviä


Tänä vuonna muuttaminen kesäkuukausiksi kotiin tuntuu vaikealta. Kahdessa vuodessa Jyväskylästä on alkanu tulla koti. Sieltä löytyy tutut tavarat, ystäviä joiden kanssa viettää mielellään aikaa, kotoisa seurakunta, oma lähikauppa, oma arki ja rutiinit. Jyväskylässä et pääse minnekään nousematta ylös mäkeä: täältä ei löydä mistään kunnon mäkeä. Portaitakaan täällä ei pääse kapuamaan, ja autolla pääsee liian helposti paikasta toiseen kävelyn ja pyöräilyn sijaan. Musta tulee täällä aina patalaiska lurjus, joka elää kuin ei ois koskaan kotoa lähtenytkään.

Mutta tuun mää käymään silti töissä, vieläpä samassa paikassa kuin viime kesänä. Ehkä tämä tästä, kun ne työt kohta alkaa. Toivottavasti muutama vapaapäivä sattuu sopivasti kuumimmille päiville, jotta pääsen rannalle. Sillä se on yksi niistä parhaista asioista täällä kotona heti perheen jälkeen, meri.

torstai 9. toukokuuta 2013

Riemuidiootti



Viime tiistai ja keskiviikko oli varmaan elämäni yllättävimmät ja parhaimmat tiistai ja keskiviikko koskaan (tai ainaki tähän mennessä)! Tiistaina sain soiton unelmieni harjottelupaikasta, mikä muuttikin suunnitelmat sen ja keskiviikon osalta. Mun ois pitäny tiistain salin jälkeen vain mennä kotiin pakkaamaan ja oottamaan rukouskokouksen alkamista. Mutta vietinkin kolme tuntia kaupungilla etsien vaatteita työhaastatteluun. Niin, se oli heti seuraavana päivänä. Lopulta sain kuitenkin ystävän tuekseni ja hän tuli sitten kanssani vielä käymään kotona ennen kokoukseen menoa. (Oonko muutes sanonu, että oon Jyväskylässä löytäny sellasia ihmisiä, että Jyväskylä tuntuu kodilta?) Kokouksen jälkeinen iltalenkkikin oli mukava.

Keskiviikkona oli sitten se haastattelu ja sitä ennen kaikkia käytännönjärjestelyjä. Nukuin jännitykseltä huimat 5½ tuntia. Tuo oli elämäni ensimmäinen kunnollinen työhaastattelu: infoon ilmoittautuminen ja aulassa odottelu, kaksi haastattelijaa, CV:n ja työhakemuksen läpikäyntiä, työtodistukset, kaksi pätevyyttä testaavaa tehtävää, kättelyt suuntaan sun toiseen. Kaikin huipuksi itselle jäi loistava mieli. Nyt sitten odotetaan kaksi viikkoa, jos syksy näyttäisikin täysin eriltä, mitä olen aiemmin suunnitellut.

Tänään heräsin kotikotoa. Täällä töissä kesän. Lomaa ei ole kuin ensi viikko, jos pääsen harjoitteluun. Saa nyt sitten nähdä.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Ois yks ilmaislippu


Kun ei elä minkäänlaisten ravintosuositusten tai kuurien mukaisesti, niin syöminen on paljon mukavampaa. Päivän odotetuin hetki (luvallisen nukahtamisen jälkeen) on, kun saa nauttia ruuasta. Viimeksi päädyin salaattiin, kun ruukkusalatti oli tarjouksessa. Kanaa olin sopivasti hamstrannut aiemmin pakastimeen ja cashewpähkinöitä teki hurjasti mieli. Kermaviiliä en ennen ole syönyt tuollalailla pelkästään, mutta eihän siinä mitään vikaa ollut! Nyt vain harmittaa, että söin sen jo. Se on kaikkia ruokia yhdistävä ongelma, surullista.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kohta jäätelökesää



Ah, kevät. Sukkahousut ja neulepaita. Kukkia hiuksissa ja lapaset kädessä. Vappuhiukset sain sentään selvitettyä: eivät varmaan tykänneet siitä, kun suoristusraudalla niitä kiharsin edellisen päivän hiuslakan päältä. Kuvan hiukset eivät liity tapaukseen - se oli vasta seuraavanä päivänä.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Glada vappen!









Tämä oli nyt oma ensimmäinen opiskelijavappuni Jyväskylässä sisältäen kaikki perinteiset tapaukset, kuten aattona Minnan lakituksen, ystävien kanssa nauramisen, munkkien paistamisen, sekä toukokuun ensimmäisenä piknikin Harjulla suurella ja vaihtuvalla porukalla sekä vanhojen autojen kulkueen. Ei-niin-perinteisen vapun tästä teki yötivoli, minimaalisen määrän juotu sima ja se fakta, että olin lähes ainut porukastamme jolla oli haalarit päällä - hävetkää!

Nyt jaksaa taas odottaa seuraavaa vappua. Haalaritkin taitavat saada odottaa seuraavaa käyttöä sinne asti.