lauantai 3. syyskuuta 2011
Mitähän sitä keksis tänään tehdä?
Tämän illan ohjelma ois sitte tässä. Tuntuu oudolta, kun lauantai-iltana ei ole minkäännäköistä menoa - kotona menisin seurakunnan nuorteniltaan tai kuten kesällä, olisin töissä. Viimeisimmistä kahdesta lauantai-illoista olen ensimmäisen viettänyt vanhempieni kanssa laatikoita purkaen ja toisen Keuruulla YC:ssä kavereiden seurassa. Oli virkistävää nähdä välillä tuttuja kasvoja! Samalla sain uudelleentutustuttua vanhoihin tuttaviin. Olinkin muutes melko epäelisamaisesti liikenteessä: hyppäsin kämpän vierestä bussiin Keuruulle, odottelin Keuruulla luvattua ilmaiskyytiä Isoon Kirjaan - joka osoittautui pakettiautobussiksi, jossa oli minulle etupenkki vapaana - ja sitten matkalla juttelin kuskille mukavia. Mukanani oli vain yksi olkalaukku, vaatteet päällä ja... tekisin mieli sanoa että reipasta mieltä. En tiennyt, palaanko takaisin jo samana yönä, vai vasta seuraavana aamuna. Onneksi pääsin kortteeraamaan Isossa Kirjassa opiskelevan ystäväni solun tupaan. Nukkumaan pääsin (tai päästin muut) vasta neljän jälkeen, kun olimme viettäneet venetsialaisia papattien ja uusien tuttavuuksien seurassa. En ole varma, tunnistaisinko kaikkia paikalla olleita päivänvalossa. Yritinhän myös auttaa 5 miestä iskemään naisia. Ei oikein ollut tehokasta.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Crazy enough
Call me crazy but what if we learn
To love our brother for nothing in return?
Oh how the rules would change.
--
It may just be crazy enough
To work if we could only love
What if we somehow changed the world?
It may just be crazy enough.
torstai 1. syyskuuta 2011
31.8. vuodesta on jäljellä 122 päivää
Täytin eilen yheksäntoista. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, ettei minulla ole ikää ollenkaan - ei ainakaan itselleni. En tiedä, onko minulla nyt käynnistynyt itsenäistymisen myötä aikuistuminen, jolloin kielletään oma ikä, eikä hyväksytä omaa vanhenemista. Itselläni asia kyllä on päinvastainen: en usko olevani vielä näin nuori. Kesällä useammat ihmiset veikkasivat iäkseni 21-23. Eilen koulussa luokkakaverit tokaisivat kysyttyään synttärivuosiani, että "sää vaikutat niin paljo vanhemmalta". En vielä ole päättänyt, onko se hyvä vai huono. Kieltämättä se kyllä tuntuu kivalta, että joku pitää vanhempana - sitten lähempänä 30v-päiviä voinkin ajatella toisella tavalla.
Aamulla olin kyllä jälleen lapsi: yhdeksäntoistavuotias saa innostua karkeilla koristellusta kakusta. Noh, olihan se myös käsilaukku.
Nämä olivatkin ensimmäiset synttärini, jotka vietin poissa kotoa. (Tämä kämppä ei ole minulle koti, se on vaan kämppä - vaikka sitä kodikseni puheissani kutsun.) Äiti ja iskä tulevat onneksi viikonloppuna tapaamaan vuotta vanhempaa tytärtään. Silloin saadaan lisää täytekakkua - hiukan ehkä aikuisemmin koristeltua.
Silmätulehdusta rikkaampana toivotan teille makoisaa syyskuuta!
-Minä haen lisää kakkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)