home alone+unknown noises=ninja mode

Tyylikäs kuva, eikö totta? Valot ja varjot ovat kohdillaan, asun suunnitteluun on käytetty aikaa ja vaivaa, sekä hiukset ovat laitettu lämmöllä. Malli poseeraa kuin tietäisi mitä tekee. Nyt tähän tulee vielä lisätä not.
Muuten elämä sujuu mallikkaasti. Kameran kanssa meillä vain ei enää oikein synkkaa. Tai sitten se on tuo paita. Kuvattavassahan vikaa ei tietenkään ole!
Meillä alko nyt loma, niinkuin varmaan puolella Suomen koululaisista. Ei siinä oo mitään hienoa, kun ei saa naureskella niille, jotka on koulussa kun itse on lomalla. Unelmatapaus ois, että yläkoululaiset ja lukiolaiset olisivat eri aikaa lomalla! Mua ei edes haittais sitte se tilanne, että me ollaan koulussa ja ne lomalla. Saattaisin jopa rakastaa silloin lukiota. Tämä tilanne tulee kyllä vastaan sitten kirjoitusten jälkeen. Lukulomaa ei lasketa, eihän se oikeasti edes ole lomaa, kun lukujärjestys sillekin suunnitellaan.


Lomasuunnitelmia ei oo lyöty vielä lukkoon (alkaa kyllä jo kuulostaa siltä, että aion olla lomalla yli sen viikon..), mutta halu ois lähteä käymään Jyväskylässä siskon luona. Ehkä siinä keskellä viikkoa. Pitää nyt kattoa, jaksaako se mua heti ku on tullu reissusta kotia. Sen näkee sitte. (: Enhän kylläkään toki aio mennä kyselemään, josko sieltä olisi tuliaisia tullut..

Nyt valmistaudun sähläilemään sählyssä. Pari viikkoa jäänyt välistä, toivottavasti ees osan ajasta jaksaa juosta pallon perässä. Meidän peliä pitäis kyllä joskus videokuvata, on se sen verran huvittavaa. :D

Älä kerro taivaan olevan rajana, jos kerran kuussa on jalanjälkiä.

On se kumma, miten nopeasti elämä oikeasti vilahtaa, päivä kerrallaan. Matikan kirjotuksista on jo melkeen kaks viikkoa, enkä kuitenkaan oo siitä ehtiny kunnolla toipua. Nyt painaaki päälle sitte kaikki muut kouluhommat, jotka sovittiin ennen kirjotuksia ja jolloin tuntu, että siihen on vielä niiiin pitkä aika!

Synkän ja kiireisen arjen keskeltä muistaa aina joskus ajatella blogiakin. Varsinkin silloin, kun oma sisko valittaa päivittämättömyyttä. Raukka ei muuten varmaan kuule sisarestaan. :D

Maria, ne oli hyviä kuvia silleensä, mutta kauheita keskivartaloa katsottaessa. (:

 Kerkesin eilen vielä ihastella, miten näteiltä puut näyttää kun on värikkäitä lehtiä. Tänään on tilanne sitte hiukan toisenlainen, kun myräkkä on sen verran kova, että puskatkin yrittävät karata. (: Pitäis kirjottaa kaksin kappalein äikän yo-wannabe vastausta, eikä jaksais yhtään. Kannattaa jättää viimiselle illalle! Kävin jopa niin alhaalla, että etsein vastaustekstejä netistä, hyhhyh.

Jos saisin nyt viettää sunnuntai-iltaa välittämättä koulusta tai muista velvollisuuksista, voisin lähteä kavereiden kanssa nautiskelemaan sisätilojen lämmöstä vaikka elokuvaa katsellen. Saa nyt nähä mitä tässä keksitään!

Polttakaa kynttilöitä! (:

edit// tehdään jotain tiistaina♥

Vihaan kaksinaamaisia ihmisiä, kun ei tiedä kummalle naamalle pitäisi puhua.

Tänään ei oikeen mikään ottanu onnistuakseen. En osannu laskea mittakaavoja, löytänyt laulutunninpitopaikkaa (joka kyllä löytyi: 10min myöhässä) enkä osannu kattoa taakseni ennenku peruutin parkkipaikalla. Ah niin! En ole tainnutkaan kertoa, että pääsin inssin läpi 16.päivä ensimmäisellä kerralla? Wihii!

Kun inssistä selvittiin hengissä, niin nyt alkaa ne matikankirjotukset ahdistamaan. Se sitten ahdistaakin entistä enemmän, kun ei onnistu laskemaan niitä yksinkertaisimpiakaan laskuja! Oon tehokkaasti siirtänyt kirjotusten ajattelun myöhemmälle kun keskityin ajokouluun. Noh, onhan tässä vielä yhdeksän päivää...

Jotain kuitenkin onnistuin tänään tekemään: teeleipää! Haastavahan se onkin. Mikä siinä muutes on, että itsetehty leipä maistuu ei-onnistuneenakin paaaljon paremmalle kuin kaupasta ostettu? Ehkä se on se lisäaineiden puute. Ja mikä siinä on, että en saa leivonnaisia ikinä paistettua kunnolla? Ne jäävät aina raaoiksi sisältä, enkä jaksa enää odottaa syömisen kanssa. :D Syy, miksi leivon leipää niin harvoin onkin juuri se, että syön sen liian nopeasti. Kuten 30 pikkysämpylää...

 Adios!