Kävin sentään aamulenkilläkin

Tajusin tänään, että jokin on nyt muuttunut.
Kiersin sunnuntaipäivänä Jyväskylän Kauppakatua puoli tuntia ennen kauppojen aukeamista. Olin päättänyt, että saan ostaa jotain nättiä itselleni, kun kerran kaupoille asti pääsin pitkästä aikaa. Viimeksi ostamani vaate oli se villapaita, tasan 20 päivää sitten ostettu - sitä edeltävää vaateostosta en edes muista! Mutta tänään lupasin itselleni uuden vaatteen. Mitä siitä sitten seurasi? Tutkailin kauppojen tarjontaa (pääasiassa talvitakkeja, yhden taidan kotiuttaa tiistaina!), eikä mikään oikein pistänyt silmään. Etsein jotain budjettiin sopivaa, hyvälaatuista yläosaa, jossa olisi jokin erikoinen leikkaus, yksityiskohta, yms. Mutta kun ei! Mikään ei innostanut. Turhaan kiersinkin yli tunnin näitä perusnaistenputiikkeja, kunnes päätin pistäytyä Stadiumilla

Stadiumilla käteen tarttui heti isompi kasa paitoja ja housuja. Siinä vaaterekkien välissä mieleeni muistui, että tosiaan, viimeisten kahden kuukauden aikana ostamistani vaatteista kaikki (paitsi se villapaita) ovat olleet treenivaatteita!
Kuka olisi uskonut, että Elisa ei enää osta sellaisia elisavaatteita, vaan päätyy ostamaan urheiluvaatteita? Tälläkin hetkellä päälläni on niin sporttiset vaatteet, että vanha pullamössöminä järkyttyisi. Noh, ehkä tästä selvitään. Mutta kun havahdun siihen, että itseltäni löytyy nyt kaapista juoksutrikoot alan epäilemään itseäni. Oikeastiko?

Teistä viel' miehen näin minä luon!

Olin siskon kanssa viime perjantaina kulturelli, kun käytiin katsomassa Forest Camp-musikaali Aalto-salissa. Kyseinen musikaali oli siis Stage-musikaaliohjelmassa kolmanneksi tulleen Cygnaeus-lukion esitys. Musiikki oli kyllä neljän euron lipun arvoinen (Disney-musiikin käytöstä roimasti plussaa!), tarina ei ihan päässyt samalle tasolle. Sain kuitenkin toteutettua yhden haaveeni, kun pääsin tuonne katsomaan, miltä ne teeveestätutut ihmiset tosielämässä näyttää.

Nyt onkin sitten sellainen tilanne, että kolmesta parhaasta on kaksi nähty, vielä pitäisi päästä näkemään Linnankosken lukion Yksi päivä lisää. En kyllä tiedä, onko kyseinen musikaali 15e arvoinen, kun vielä pitäisi päälle matkatkin maksaa. Hetki lyö aiheutti kyllä sellaiset vilunväreet jo television välityksellä, että asiaa voisi kyllä tarkasti harkita... Vinkkinä joulupukeille!

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Viime viikko oli huippu: sain olla yheksän päivää Kälviällä ja viettää aikaa tärkeitten ihmisten seurassa. Paljon ehti tapahtua lyhyessä ajassa - maanantai taisi olla ainut päivä, jolloin olin pelkästään kotona. Tuota viikkoa oli kuitenkin tullu odotettua jo pitkään.

Lauantaina kävin ystäväni kanssa uimassa, illalla oli nuortenilta ja valvottua tuli kolmeen asti aamuyöllä.

Sunnuntaina tapahtui jotain, mistä en muista mitään. Viiden tunnin yöunet taisivat vaikuttaa asiaan. Söin ainaki lohta ja iskän lättyjä. Illalla pääsin lauleskelemaan kitaran ja basson säestyksellä. (:

Tiistai oli minä-päivä: kahden tunnin kasvohoito & hiusten leikkaus ja värjäys.




Keskiviikkona vietin aamupäivän vierailemalla molemmissa mummuloissa. Illalla mentiin ystävien kanssa mökkeilemään Ullavaan ja matkalla tuli vastaan kuusi hirveä! Saunottiin, syötiin, katsottiin ToyStory 3 ja mikä tärkeintä: puhuttiin miehistä.

Torstai aamu jatkui mökkeilyllä. Illalla menin äitin ja iskän kanssa Actilifen kuntosalille - itseltäni löytyi vielä tutustumiskerta-lippu.

Perjantaina menin kahden ystävättären kanssa ROK-kuntosalille. Jalat eivät oikein tykänneet kahdesta perättäisestä salipäivästä - ja huonosti nukutuista öistä... Illalla oli ihka ensimmäinen Cafe Night (vai Night Cafe?), nukkumaan pääsi neljän aikoihin.




Lauantaina lähdimme aamusta perheen kanssa koeajolle. Sieltä sitten kolmen kaveruksen synttäreille, 55 vuottta kasassa. Juhlat oli 50-luvun hengessä. Kyllähän sitä taas tuli vähän valvottua..

Sunnuntaina mökötin Jyväskylään lähtöä. Käytiin serkun 2-v. synttäreillä. Auton nokka kuitenkin lopulta suuntasi kohti Jyväskylää. Nukuin suurimman osan matkasta - viimeinkin ehti nukkua. :D

Vieläkin väsynyt, mutta onnellinen.