"Huomenna on koulu, huomenna on koulupäivä"

En ole koskaan muuttanut. En omalla paikkakunnalla, en edes kotona huoneesta toiseen. Opiskelujen aloittaminen vuokra-asunnossa toisella paikkakunnalla, yli 200km päästä omasta lapsuudenkodista, on jo iso elämänmuutos. Tämä on samalla alku sille, että saan (/joudun) ryhtyä huolehtimaan itse täysipainoisesti omasta taloudestani. Kuluneiden vuosien varrella olen omalla työnteollani tienannut rahaa, jolla olen maksanut lehtitilauksia, vaatteita, ynnä muita pieniä asioita. Mutta kun vuokra, sähkö- ja vesilaskut tulevat ensimmäisen kerran maksettavaksi, saatan minäkin ruveta säästäväisemmäksi muissa elämän mukavuuksissa - muuttuvathan työt jälleen kerran opiskeluun kelan tuilla.
En tiedä, olenko vielä täysin ymmärtänyt, kuinka iso muutos tämä nyt on. Vanhemmat jäivät kotiin, ystävät samaten. Kukaan ei ole kotona tekemässä ruokaa, kun tulen koulusta - ruokatarvikkeetkin pitää itse käydä ostamassa! Puhtaat pyykit eivät tule taiteltuna sängynlaidalle, eikä kukaan muu imuroi hiuspölypalloja lattialta pyörimästä. Tässä pitää nyt oikeasti alkaa itse tekemään päätöksiä ja kotitöitä. Onneksi äiti on kyllä muutaman viimeisen vuoden aikana patistanut minuakin pyykinpesuun ja ruuanlaittoon. Raha-asioitakin osaan itse hoitaa, kun tarpeeksi monesti sain isäni neuvomaan. En siis astu täysin tyhjän päälle.
Toivon, että nämä tulevat vuodet olisivat todella sitä luvattua elämän parasta aikaa, ja tulisin tuntemaan tämän paikan mukavaksi paikaksi asua. Koti-ikävä yllättää varmasti - kaipaan jo nyt vanhempiani, jotka lähtivät kolme tuntia sitten! Pahimmassa hädässä saan tukea siskoltani, joka asuu hieman vajaan 2km päässä miehensä kanssa.
Huomenna alkaa koulu - liiketalouden koulutusohjelma, tradenomi. Toivottavasti tämä nyt olisi sellainen koulutus, josta haluan valmistua. Ja toivottavasti löydän koulusta uusia tuttavuuksia, että selviän ajasta ilman ihania ihmisiäni kotosalla. (;
Yritetään me kaikki uudet opiskelijat selvitä omillamme - kukin omanlaisessaan elämänmuutoksessa - ja muistetaan, että meitä tosiaan on muitakin!

Väsyneenä eilisestä muuttamisesta, jännittyneenä huomisesta kuin ekaluokkalainen!