perjantai 23. joulukuuta 2011

Have yourself a merry little Christmas!

Niin se jouluki vaan tuli. Oon ollu jo viikon kotona, mikä on kyllä ollu aivan loistavaa! Ollaan ehitty tehdä viime hetken lahjaostoksia, vierailla mummujen luona, siivota ja leipoa ja nautiskella joulusta.



Me erehdyttiin äitin kans tänään keskipäivällä ajamaan kaupungille. Miksi, oi miksi kaikkien pitää käydä hätäisesti aatonaattona kaupassa? Ja miksi ihmeessä mekin menimme sinne? Sitä se jouluvalojen rikkoutuminen teettää.
Nyt illalla käytiin Jultablåssa ja syötiin sen jälkeen kinkkua. Kylläisenä olisikin nyt hyvä aika mennä koisimaan, aamulla herättiin 5.30. toivottamaan siskolle miehineen turvallista matkaa Ruotsiin. Vietetään heidän kans sitte joulunjälkeinen joulu kinkkuineen ja lahjoineen. (:

Sanoista tekoihin. Lämpöistä joulua kaikille ja öitä! Huomenna nukutaan sitten kuusen alla.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Everyone's a child at Christmas








Torttujen muotoilu ei aina ole ihan sitä mitä odotti kun ne uunista ottaa...




Vietin sunnuntain siskon ja tämän miehen kanssa. Käytiin ensin järjestöjen joulumessuilla, sitten mentiin heille leipomaan pipareita ja torttuja! Jo taikinat jaettiin kristillisesti kolmeen osaan niin, että kukin sai tehdä omalla taikinallaan mitä halusi (ts. syödä tai leipoa). Itsehän tein kaikista poikapipareita: kerrankin minä sain hallita miehiä eikä yksikään juossut karkuun! Hahahhhahahaaa!

Toivottavasti sielläkin on saatu jo nauttia joulun tulosta!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

jag har förlorat en tävling men vunnit ett vad, har bestämt att stå helt utanför det där som jag blir ledsen av











 jag saknar dig mindre och mindre
jag har glömt dig en vacker dag





jag kan offra allt jag har för ingenting

Kuvat

Tarjonnan jousto kuvaa tarjonnan riippuvuutta hinnasta

Ehkä olen hieman jäljessä näiden linnanjuhlien pukujen suhteen, mutta kun nyt vasta on tilaisuus istua kunnolla koneelle. Itsenäisyyspäivän alkuilta meni serkun lapsen 2vee-synttäreillä, eikä siinä oikein saanut rauhassa seurata kättelyjä, joten katsoin sitten netistä puvut, jotka sivusilmällä katsonnuna jäivät teeveestä mieleen. Huvittavintahan tässä on, että puvut taitavatkin aika tehokkaasti olla täysin toistensa vastakohtia.


Linnea Tamminen ja keijukaismaisen kevyt ja laskeutuva mekko. Juuri sopivan yksinkertainen!


Riitta Korpela ja mekko, johon on saatu ängettyä kaikki mahdollinen. En tiedä, mikä tässä oikein kiehtoo, mutta pidän erittäin paljon. Voisin laittaa itsellenikin päälle - huolimatta siitä, että joissakin listoissa tämä on listattu kummallisimpien asujen joukkoon!

Niin, kutsua odotellessa ensi vuodelle.

 kuva ja kuva

lauantai 10. joulukuuta 2011

Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö suun kautta ja käyttää ravinnoksi.


Kyllä sitä ruokaakin pitää syödä.

Eikä sillä ole väliä, onko se nyt toinen vai jo viidestoistapäivä putkeen kun syö lohkoperunoita. Kunhan ovat itsetehtyjä.

Kuten tänään olivat pihvitkin. Mureita ainakin. Kananmunaton kokki, nääs.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Ei meillä tarvihte kruusata

 Kälviän alueen kylät

Hilli, Honkimaa, Jatkojoki, Jokikylä, Karhulahti, Kleemola, Kälviä, Miekkoja, Nissi, Passoja, Peitso, Peltokorpi, Porkola, Riippa, Rimpilä, Rita, Ruotsalo, Vuolle, Välikylä.

Rakastan Kälviää.  Pinta-alaltaan 966,77 neliökilometriä. Puhdasta metsää, peltoja, mopopoikia ja paskarinkiä. Oon aina ollu sitä mieltä, että mihinkään en vaihtais: siellä synnyin, siellä elän ja sinne kuolen.

Nyt, kolme ja puoli kuukautta Jyväskylässä. Ai, voi sitä ilmeisesti elää jossain muuallaki.


Tiedot wiki.






lauantai 26. marraskuuta 2011

Onko juuret maassa syvällä?


Olin tänään kuuntelemassa Antti Tuiskua, kun Jyväskylän Forumilla oli yksvuotisjuhlat. En saanut kakkua, mutta ilmeisesti synttäreihin kuuluu riemuissaan huutaa, taputtaa ja tömistellä saadakseen joku lavalle. Tilanteessa oli jotain huvittavaa. Teki mieli nauraa lähes kaikelle, mitä esiintyjät lavalla - tai ihailijalaumat vieressä - sano tai teki. Siinä ei kuitenkaan ollu mitään eroa muihin kauppakeskuskeikkoihin. Antti esiinty ihan hyvin ja varsinki soittajista tykkäsin! Taitaa mennä eilisen väsymyksen piikkiin. Valvoin yli yhteen ku katoin Gilmoren tyttöjen neljännen tuotantokauden loppuun! Syytän siskoa, joka vinkkasi jo kauan sitte, että sen kauden viiminen jakso on niin mielenkiintonen. Kun viiminen jakso vaan lähenee ja lähenee, ei sitä flow-tunnetta voi keskeyttää nukkumisella! Uskalsin myös kattoa sen loppuun siks, ku sain tänä aamuna kymmeneltä jo seuraavan kauden suoraan kotiovelle.
Alan olemaan jo huolissani itestäni. Tekisi mieli sanoa, että tarvin miehen. Ehkä sillon ei tarvisi murehtia muiden, fiktionaalisten henkilöiden suhdekuvioita. Oikiasti en uskalla kattoa tuota eteenpäin, ku tiedän, että siinä käy vielä huonosti! Miksi, oi miksi sarjan päättymiseen on jäljellä vielä kaksi ja puoli tuotantokautta? Siinä kerkee tapahtua liikaa.


 Kuinka usein muutes voi kääntää tekstin tiettyyn sarjaan? Noh, siitä puhutaan, mitä elämässä tapahtuu.

P.s. Voi kiitos, kiitos kun sarjan päättymiseen on vielä kaksi ja puoli tuotantokautta, en halua että se päättyy vielä!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Ystävä on sellainen ihminen, joka tietää sinusta paljon ja kuitenkin pitää sinusta - ja josta sinä pidät, vaikka hän tietääkin sinusta niin paljon. - M.J. Kuronen

Haaveilin koulussa karkista. Tänäänhän on perjantai, virallinen karkkipäivä. Kävinkin koulukaverin kanssa kaupassa. Nyt on karkit syöty. Jäi vähän tyhjä olo, eikä se taida johtua karkkien loppumisesta.


Mun Jyväskylään muutto on sujunu melko kivuttomasti. Tuttu kaupunki, kämppä ja lähiruokakauppa. Seurakunnassakin olin käyny etukäteen. Sitä kautta pääsin heti soluun ja oon löytänyt linkin musiikkitoimintaan. Sisko miehineen asuu lähellä ja opiskelukavereiden kanssa tuun toimeen. Koulun kuntosalille pääsee ilmatteeks, sehän nyt on se tärkein.
Nyt vaan tuntuu hassulta. Ei sillälailla hassulta niinku sillon viikko sitten perjantaina, kun kiertelin kaupunkia. Tää on semmonen hassuntyhjä.


Oon kattonu Gilmoren tyttäriä noin kuukauden ja oon kohta neljännen tuotantokauden lopussa. Oon siinä välissä ehtinyt kattoa vielä How I Met Your Motherin kuudennen tuotantokauden kaks levyä kolmesta. En jaksa enää edes norkoilla netissä. Istun ja katson sarjoja. Aloitan yhdestä jaksosta ja kohta onkin levyllinen kulutettu. Tiedän, että voisin lukea tentteihin ja sen semmoista, mutta kun mulla on vielä jonku verran aikaa. Eikä mulla oo ees niin paljo koulujuttuja, joita voisin tehdä itsekseni kotona, nyt kun ne isommat työt on hoidettu.


Mitä tyhjiötä televisiokaan ei nyt täytä? Kälviällä on niin mahtavia ihmisiä! Turhaan mää yritän löytää kavereita ruudun välityksellä, ne ei kuuntele vaikka kuinka niille keskustelisin. Sarjoissa kaikilla on omat piirinsä, joku aina tykkää jostakusta eikä siitä kerrota kellekään vaikka se on ihan ilmeistä - ja kaverille soitetaan vaikka kolme kertaa päivässä vain saadakseen selville, onko mustikkapiiras jo valmis.
Oon viimeaikoina lukenut vaikka kuinka monta (niillä taitaa kaikilla kirjoittajilla ollu joku masennuskausi) blogitekstiä, lehtiartikkelia, ynnä muita ystävien menettämisestä. Siitä, miten kaikki ystävyyssuhteet ei vaan kestä: vanhat katoaa, jotta uusia voi syntyä tilalle. Se kuulostaa erittäin surulliselta! Tuo ajatus saa mut vaan tarrautumaan entistä visummin kiinni vanhoihin ystäviin. Ainakin ajatuksissa. En tiiä, miks en saa toteutettua tätä todellisuudessa? Oon pitäny hävettävän vähän yhteyttä.Toivottavasti siellä kuitenkin tiedetään, että en oo unohtanu heitä. Onneksi taas viikon päästä suuntaa bussin nokka kohti kotia!
Toivottavasti kirkastuis mullakin ajatukset. Valoisampia kolumneja odotellessa!

Kuvituksena ostokseni viime lauantain Antiikkikeräily-messuilta.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Most folks are about as happy as they make up their minds to be - Abraham Lincoln

Koulua oli tänään vain ihan aamusta ja olin kotiutunu saliltakin jo ennen kahtatoista. Suihkun jälkeen alkoi sitte hyvä päivä. Katoin muutaman jakson Gilmoren tyttäriä (kolmas kausi, en oo nähny tästä eteenpäin!), tein ruokaa ja laitoin hiukset. Etukäteissuunnitelmissa oli käydä yliopiston kirjastolla palauttamassa muutama kirja ja hakea sitten Makuunista karkkipäiväkarkit. Kirjat sain palautettua, mutta kävelinkin Makuunin ohi keskustaan.

Oli semmonen hassunhieno fiilinki. Kattelin näyteikkunoita enkä keskittyny sumuiseen koleaan ilmaan. Ja pistäydyin kolmessa kaupassa, joissa oon aina halunnut käydä.


Pikkulinna on Kauppakadulla sijaitseva putiikki, jonka tarjonnasta en huomannut muuta kuin lankoja. Liikkeessä myydään siis paljon muutakin, mutta kun ajatukset liitelee joululahjoissa, niin ei sitä kaikkeen ehdi kiinnittää huomiota. Sai tutkia rauhassa ja myyjät olivat erittäin hyväntuulisia ja palveluhenkisiä. Mitään ei lähtenyt mukaan, mutta yksi kierrätysvillasta tehty lankakerä jäi kiertelemään ajatuksiani. kuva


Matka jatkui kävelykadulle. Taito Shopin ikkunaa tutkaillessani huomasin, että Suomen käsityön museoon pääsee perjantaisin ilmatteeksi! Pohdin kauan siinä oven edessä uskaltaisinko mennä sisälle (hiukan ujona uusissa tilanteissa...), mutta menin sitten kiertämään kun kerran oli hassunhieno päivä.
En ole ikinä ollut mikään historianopiskelija, mutta olen aina ollut isänmaallinen. Tarinat Suomen menneisyydestä, perinteistä ja sodista, ovat aina kiehtoneet. Erityisesti nautein kellarikerroksen pysyvästä näyttelystä, jossa oli esillä suomalaisia kansallispukuja! Toisessa huoneessa oli vielä erilaisia käsitöitä. Mikä ei sinne sopinut, oli videokuva "nykyajan käsityöstä": kirurgi tunki puudutusainetta potilaan päänahkaan. Onneksi ei näytetty enempää.


Viimeinen pysähdyspaikka oli Harjun paperi. Siellä oli vaikka mitä ihanaa! Jos kävisin töissä, olisin ostanut sieltä paaaaaaaaljon ja lähettänyt ihmisille mooooooonta korttia. Käytin varmaan tunnin korttien katseluun - kyllä muutama lähti mukaankin. Myyjä jutusteli ja antoi minulle sitten rauhan kierrellä. Mukava pikkukauppa. Tiedättepä ainakin, mistä tulevaisuudessa haen valmiskorttini!
Myyjä vinkkasi myös Postcrossingista. Tuo voisi olla yksi mukava harrastus. Keksein jo paikan mahdollisille korteille!

Ainiin! Karkit hain Kalppiksesta.

torstai 17. marraskuuta 2011

Perfect. Find someone who vaguely resembles me. Take him. Just don’t kiss him goodnight.




Vietin isäinpäivän kotona maailman parhaan iskän seurassa. Kirjotin samaisena viikonloppuna kymmenen sivun markkinoinninraportin - ei ollut mikään suuri nautinto. Sunnuntaina palellutin lenkillä niskani ja siitä lähtien onkin sitten jatkunut neljän päivän niskakipupäänsärky-kierre. Nyt alkaa kyllä onneksi helpottamaan.


Koulussa on tullu käytyä, siellä selviää. Kouluhommat tulee hoidettua turhan viimetipassa, mutta niin se kuulostaa olevan useimmilla. Onneksi Facebookin välityksellä luokkalaisten kesken voi keskustella ärsytysasteista - toimii vähän niin ku tukiryhmä!





Tiistaina syötiin siskon kanssa niin paljo vaaleeta leipää, että en saanu enää vedettyä mahaa sisään! Siitä parin tunnin päästä oma heijastuskuva näytti pelottavalta - taidankin olla ainakin kuudennella kuulla raskaana. Sisareni, tämä kuva on sinulle!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kaloja, kaloja vedessä, loikkii veneen perässä

"Nämä ovat vaikeita aikoja autotehtaille: samanaikaisesti tulee tuotteista tehdä turvallisempia ja yritetään keksiä niille nimet, jotka saisivat ne kuulostamaan vaarallisemmilta."
-Thomas La Mance-

"Kaikki ostetaan tunteella. Ihminen vain pyrkii usein perustelemaan järjellä tätä tunnepohjaista ratkaisuaan sekä itselleen että muille."
-Timo Rope & Jari Mether-


Markkinoinnin parissa puurtamista jatkaen, deadlinea lähestyen.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Hän kellon käyntiin laittaa, viimein nukahtaa

 Minä - Korkeakouluopiskelija


Minä - Elisa

Vielä minä onnes' käännän - ja odotas vaan


Tämmöstä mulla mielessä. Klonksukengät mieluiten konjakinruskeana, mahdollisimman simppelit jykevällä korolla, arkikäyttöön sopiva korko. Löytäisin, jos raaskisin maksaa. Hyvistä kengistä kyllä saa maksaa. Ostaisin ilman empimistä, jos en juuri olisi ostanut sadankuudenkymmenen euron talvitakkia...

Kuvat täältä ja täältä.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Saan olla kaikkea


Mistä tietää, että ollaan arvokkaiden ihmisten kanssa tekemisissä? Kun saa koulussa viestin, jossa lukee sanat 'syömässä' ja 'elokuvissa', ja lopulta päätyy Hesburgeriin syömään jaetun annoksen ranskalaisia ja kananugetteja ja katsomaan kotiin Suomen Huippista minimaalisesta telkkarista - ei se harmita yhtään. Silloin ei ole väliä mitä tekee, vaan kenen kanssa tekee. Siksi minun sisareni onkin niin ihana!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kävin sentään aamulenkilläkin

Tajusin tänään, että jokin on nyt muuttunut.
Kiersin sunnuntaipäivänä Jyväskylän Kauppakatua puoli tuntia ennen kauppojen aukeamista. Olin päättänyt, että saan ostaa jotain nättiä itselleni, kun kerran kaupoille asti pääsin pitkästä aikaa. Viimeksi ostamani vaate oli se villapaita, tasan 20 päivää sitten ostettu - sitä edeltävää vaateostosta en edes muista! Mutta tänään lupasin itselleni uuden vaatteen. Mitä siitä sitten seurasi? Tutkailin kauppojen tarjontaa (pääasiassa talvitakkeja, yhden taidan kotiuttaa tiistaina!), eikä mikään oikein pistänyt silmään. Etsein jotain budjettiin sopivaa, hyvälaatuista yläosaa, jossa olisi jokin erikoinen leikkaus, yksityiskohta, yms. Mutta kun ei! Mikään ei innostanut. Turhaan kiersinkin yli tunnin näitä perusnaistenputiikkeja, kunnes päätin pistäytyä Stadiumilla



Stadiumilla käteen tarttui heti isompi kasa paitoja ja housuja. Siinä vaaterekkien välissä mieleeni muistui, että tosiaan, viimeisten kahden kuukauden aikana ostamistani vaatteista kaikki (paitsi se villapaita) ovat olleet treenivaatteita!
Kuka olisi uskonut, että Elisa ei enää osta sellaisia elisavaatteita, vaan päätyy ostamaan urheiluvaatteita? Tälläkin hetkellä päälläni on niin sporttiset vaatteet, että vanha pullamössöminä järkyttyisi. Noh, ehkä tästä selvitään. Mutta kun havahdun siihen, että itseltäni löytyy nyt kaapista juoksutrikoot alan epäilemään itseäni. Oikeastiko?

Teistä viel' miehen näin minä luon!

Olin siskon kanssa viime perjantaina kulturelli, kun käytiin katsomassa Forest Camp-musikaali Aalto-salissa. Kyseinen musikaali oli siis Stage-musikaaliohjelmassa kolmanneksi tulleen Cygnaeus-lukion esitys. Musiikki oli kyllä neljän euron lipun arvoinen (Disney-musiikin käytöstä roimasti plussaa!), tarina ei ihan päässyt samalle tasolle. Sain kuitenkin toteutettua yhden haaveeni, kun pääsin tuonne katsomaan, miltä ne teeveestätutut ihmiset tosielämässä näyttää.


Nyt onkin sitten sellainen tilanne, että kolmesta parhaasta on kaksi nähty, vielä pitäisi päästä näkemään Linnankosken lukion Yksi päivä lisää. En kyllä tiedä, onko kyseinen musikaali 15e arvoinen, kun vielä pitäisi päälle matkatkin maksaa. Hetki lyö aiheutti kyllä sellaiset vilunväreet jo television välityksellä, että asiaa voisi kyllä tarkasti harkita... Vinkkinä joulupukeille!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Viime viikko oli huippu: sain olla yheksän päivää Kälviällä ja viettää aikaa tärkeitten ihmisten seurassa. Paljon ehti tapahtua lyhyessä ajassa - maanantai taisi olla ainut päivä, jolloin olin pelkästään kotona. Tuota viikkoa oli kuitenkin tullu odotettua jo pitkään.

Lauantaina kävin ystäväni kanssa uimassa, illalla oli nuortenilta ja valvottua tuli kolmeen asti aamuyöllä.

Sunnuntaina tapahtui jotain, mistä en muista mitään. Viiden tunnin yöunet taisivat vaikuttaa asiaan. Söin ainaki lohta ja iskän lättyjä. Illalla pääsin lauleskelemaan kitaran ja basson säestyksellä. (:

Tiistai oli minä-päivä: kahden tunnin kasvohoito & hiusten leikkaus ja värjäys.




Keskiviikkona vietin aamupäivän vierailemalla molemmissa mummuloissa. Illalla mentiin ystävien kanssa mökkeilemään Ullavaan ja matkalla tuli vastaan kuusi hirveä! Saunottiin, syötiin, katsottiin ToyStory 3 ja mikä tärkeintä: puhuttiin miehistä.

Torstai aamu jatkui mökkeilyllä. Illalla menin äitin ja iskän kanssa Actilifen kuntosalille - itseltäni löytyi vielä tutustumiskerta-lippu.

Perjantaina menin kahden ystävättären kanssa ROK-kuntosalille. Jalat eivät oikein tykänneet kahdesta perättäisestä salipäivästä - ja huonosti nukutuista öistä... Illalla oli ihka ensimmäinen Cafe Night (vai Night Cafe?), nukkumaan pääsi neljän aikoihin.




Lauantaina lähdimme aamusta perheen kanssa koeajolle. Sieltä sitten kolmen kaveruksen synttäreille, 55 vuottta kasassa. Juhlat oli 50-luvun hengessä. Kyllähän sitä taas tuli vähän valvottua..

Sunnuntaina mökötin Jyväskylään lähtöä. Käytiin serkun 2-v. synttäreillä. Auton nokka kuitenkin lopulta suuntasi kohti Jyväskylää. Nukuin suurimman osan matkasta - viimeinkin ehti nukkua. :D

Vieläkin väsynyt, mutta onnellinen.