maanantai 20. syyskuuta 2010

Vihaan kaksinaamaisia ihmisiä, kun ei tiedä kummalle naamalle pitäisi puhua.


Tänään ei oikeen mikään ottanu onnistuakseen. En osannu laskea mittakaavoja, löytänyt laulutunninpitopaikkaa (joka kyllä löytyi: 10min myöhässä) enkä osannu kattoa taakseni ennenku peruutin parkkipaikalla. Ah niin! En ole tainnutkaan kertoa, että pääsin inssin läpi 16.päivä ensimmäisellä kerralla? Wihii!


Kun inssistä selvittiin hengissä, niin nyt alkaa ne matikankirjotukset ahdistamaan. Se sitten ahdistaakin entistä enemmän, kun ei onnistu laskemaan niitä yksinkertaisimpiakaan laskuja! Oon tehokkaasti siirtänyt kirjotusten ajattelun myöhemmälle kun keskityin ajokouluun. Noh, onhan tässä vielä yhdeksän päivää...


Jotain kuitenkin onnistuin tänään tekemään: teeleipää! Haastavahan se onkin. Mikä siinä muutes on, että itsetehty leipä maistuu ei-onnistuneenakin paaaljon paremmalle kuin kaupasta ostettu? Ehkä se on se lisäaineiden puute. Ja mikä siinä on, että en saa leivonnaisia ikinä paistettua kunnolla? Ne jäävät aina raaoiksi sisältä, enkä jaksa enää odottaa syömisen kanssa. :D Syy, miksi leivon leipää niin harvoin onkin juuri se, että syön sen liian nopeasti. Kuten 30 pikkysämpylää...

 Adios!

lauantai 18. syyskuuta 2010

I'm gonna save my money.. I'm gonna save my money.. OHH, SHOES!


Oon pyöritelly mielessäni ajatusta uuden kameran ostosta. Asia ei varmaan kellekään ole ikävä uutinen, sillä, let's face it, kuvieni laatu on surkea.
Sen ei tarvitse olla mikään huippuasiantuntijakamera, vaan semmonen joku tehokas helppokäyttönen järkkäri (tai ainaki sellanen, mitä mää voin harhoissani kutsua järkkäriksi...). Ja sitten kans hinta on aika suuri kynnys. Hintahaarukkaa, josta oon kameraa kattonu, on siinä 0-500€, joten mistään ihan uusimmista malleista en voiskaan olla kiinnostunut.
Mitä oon muualta vaklinnu ja tutkaillu, niin Nikon D3000 vois olla aika mun juttu. Tai jos ei semmoseen asti päästä, niin sitten joku Canon Powershot SX10 IS:n tyyppinen. Puolijärkkäreitä, yms. Ehdotuksia?
Saisin kameran osin omilla rahoilla, osin vanhempieni maksamana, joululahjaksi. Ei siis ole tarvetta mihinkään hätiköityihin päätöksiin: ehdin oppia, mitä eroa näillä kameroilla on. :D Joten älkää itkekö sen vuoksi, että kutsun ei-järkkäreitä järkkäreiksi. (Ja nyt tuo järkkäri alkaa kuulostaa ärsyttävältä.)
Tuumaillaan!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

"But mom what if i get kidnapped?" "Trust me, they'd bring you back"

Aloitin sunnuntaini omenapiirakalla. Tuntui aika luksukselta, kun itselle on iskostunut se ideologia, että herkkuja ei saa syödä ensimmäisenä aamulla. On hyvä joskus laittaa itselleen hanttiin.
Sunnuntai lähti käyntiin muutenkin mukavan rauhallisesta, sillä heräsin tuntia ennen herätyskelloa. Ei siinä sitten muuta kuin suihkuun ja lähtöön valmistautumista samalla Sokkokokkia katsellen. Parkkoselle sai kunnolla nauraa! 


Tänään mulla oli omasta mielestäni hyvä päivä ulkonäöllisessä mielessä - kamera oli toista mieltä. Paidan ostin perjantaisella kaupunkireissulla Mick'sistä 10 eurolla koon normaalia isompana, nääs se istu omasta mielestäni hyvin. Kuvista päätellen olen 5. kuulla raskaana. Ehkä voisin miettiä tuota seisoma-asentoakin uudelleen... No, luulkoot kukin mitä lystää, minä pidän tuosta paidasta.

Sunnuntai jatkuu kutomisella, johon innostumisen löysin mummulla käynnin yhteydessä. Ja ehkä myös tiedolla, että sisko kutoo Jyväskylässä sukkia, on jotain yhteyttä asiaan.

Rattoisaa illanjatkoa! (:

lauantai 11. syyskuuta 2010

‎98% tämän päivän nuorista on juonut alkoholia. Kopioi itsellesi jos sinusta muumilimsa on parempaa.

Toissapäivänä äiti ilmoitti, että jos perjantaina mennään käymään kaupungilla, niin lauantaina on sitten vuorossa ikkunoidenpesu. Taustamusiikiksi valikoitui U2, syystä että näin viimeyönä vielä aamulla muistettavan unen! Rakastuin nääs niiden jossain keikalla sen konsertin nuoreen, suomalaiseen järjestäjään (eikä mitään hajua miten alunperinkään pääsin lavan taakse/viereen seisomaan, kun muut olivat 15m lavasta..). Noh, unissa asiat ovat aina vähän vinksallaan ja tilanteet etenivät hiukan turhankin nopeasti. Keikan päätyttyä mies kosi ja itse olin ihan äimistynyt. Sitten U2:n pojat tuli soittaan takahuoneesta siihen viereen akustisesti With or Without You. Jos tämä olisi ollut totta, olisin oikeasti rakastunut ja kihloissa ehkä maailman ihanimman miehen kanssa (jonka ulkomuodosta ei kyllä ole selvää kuvaa... ihanat hiukset sillä ainaki oli).

Mää oon nähny tämän tyyppisiä unia ennenki. Esimerkkeinä tämä parin vuoden takaa ja tässä välissä on kans ollu ainaki yks. Näitä yhdistää aina se, että mies on tumma ja tulinen ja tunnen, miten onnellinen oon ja, ah, niin rakastunut. Yhteistä on myös se, että tämmösten jälkeen oon osannut tehdä valintoja tulevaisuuttani koskien. Saa nyt nähä mitä oikein tapahtuu.

Pitkälle sitä pääsi ikkunoiden pesusta! Nyt pitää mennä jatkamaan, sillä kahden tunnin päästä pitäisi olla jo harkkaamassa ennen nuorteniltaa.


Palaillaan!

tiistai 7. syyskuuta 2010

I do not need anger management. Oh, who the hell am I kidding?

Läpäisin eilen teoriakokeen ensimmäisellä yrittämällä, wuhuu! Sen testin alussa pidin ittelleni semmosta tsemppipuhetta, että jos ois joku kuullu mun pään sisälle, niin ois melko itserakkaana pitäny. Inssikin on nyt sitte varattu, saas nähä miten käy.


Tänään oli koulussa sen verran heikko olo, että heti kun vain oli luvallista, polkaisin kotiin ja heitin lörppävaatteet niskaan. Kohta tästä pitäisi päästä YO-vihkojen/-kuultujen ja muiden tehtävien kimppuun, oh great! Lukio on siitä mukavaa, että se pitää huolen, ettei iltaisin vain jää tekemisen puutetta. Itse olen kyllä oppinut tehokkaaseen, ei-niin-keskittyneeseen läksyjen tekoon: ne tehdään nopeasti, jolloin aikaa jää television katseluun tai sitten niitä tehtäviä voi tehdä samalla kun katselee Frendejä.

Eivätkai lasini heijasta?

Ajattelin loppulauselmakseni kirjoittaa jotain syvällistä, sitten suunnittelin kertovani miten iltaani ei kuulu muuta kuin läksyjä, kunnes mieleeni juolahti jotain, mikä jääköön loppulauselmaksi:

Ai niin, ne pyykit!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Avast me hearty! I need your help! I need friends to send me a picnic basket!


Oi sunnuntai, sinä elämäni valo ja päivieni piriste! Surullista vain on, että ihanuuttasi rapistuttaa jälkeesi tuleva maanantai, tuo iltojeni pimentäjä ja viikkoni pidentäjä.


Tein itselleni sunnuntairuokaa, joka onnistui niin että syödessäni ymmärsin etten pidä pakastevihanneksista - edelleenkään - enkä varsinkaan Amerikan sekoituksesta. Juusto taisi olla vanhentunutta. Maustaminen onnistui. Majoneesi oli hyvä ratkaisu, vei näet vähän tuon ruuan makua pois.

Well she looked at me, and I, I could see
That before too long I'd fall in love with her.
She wouldn't dance with another (whooh)
When I saw her standin' there.

Well, my heart went "boom,"

When I crossed that room,
And I held her hand in mine...

Well, we danced through the night,

And we held each other tight,
And before too long I fell in love with her.
Now, I'll never dance with another (whooh)
When I saw her standing there



Saanko tunnunstaa jotain? En varmaan ikinä ole kuunnellut Beatlesejä enempää kuin puoli kappaletta, enkä tiedä miksi. Se on täysin mun musiikkia!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Just because you think someone is hot, doesn't mean you like them.


On mukavaa viettää iltaa kavereiden kanssa, varsinkin kun itseltä tulee sitä harrastettua melko vähän. Viihdyn hyvin yksin, mutta välillä on virkistävää tuulettua omista ajatuksista.


Varsinkin yhteiset peli-illat ovat mieleen, olen näet melkoisen kilpailunhaluinen! Eikai siinä mitään jos hallitsee hermonsa hävitessään, kröhm. Eilen olivat koetuksessa Zak Pak! ja Party Alias - naisten voittaessa, tietenkin.

Kaverit olivat etukäteen kysyneet, että mitä haluan lahjaksi. Käytännöllistä oli vastaus tilanteessa.


He tuntevat minua hyvin!

Muutamia muita juttuja, joita sain synttäreideni kunniaksi:

jotain kyseenalaista


jotain sadepäiviäpiristävää


jotain kaukomailta


jotain rakastettavaa.


Lauantaipäivän jatkoja! Pitäkää itsenne lämpiminä.

torstai 2. syyskuuta 2010

Eletään niin, ettei tartte vanhainkodissa valehdella

Kaksi päivää synttäreiden jälkeen enkä tunne itseäni yhtään sen viisaammaksi, vanhemmaksi tai kypsemmäksi. Onneksi sisäistin tämän totuuden jo etukäteen, ettei tarvinnut pettyä 31.pv aamuna sitä, että ajatusmaailmani ja elämäni ei ole muuttunut hujauksessa. Viimeisen vuoden ajan oon kyllä havainnut jonkin sortin kypsymistä. Ehkä valmistin itseäni täysi-ikäisyyttä varten, who knows.



Mitä sitten on ollut huomattavissa?
Omasta mielestäni musta on tullut itsevarmempi. Hyväksyn itseni paremmin ja näin ollen uskallan tehdä enemmän asioita. Mää en enää jaksa välittää yhtä paljon kuin ennen muiden ihmisten mielipiteistä minusta.
Saanen esitellä, syvällisiä pohtineen ja joka toisen kirjoituksen samasta aiheesta tekevän Elisan! :
Mää oon tämmönen höperö pikkukaupunkilainen, joka ei kestä kun muut hoitaa yhteisiä asioita huonosti. Pidän makeasta. Motivaationi ei riitä laihduttamiseen, se saa tulla luonnostaan. (Painoin syntyessäni 4800g, ja  kyllä sen pitää vähän näkyäkin!) Olen romantikko ja odotan unelmieni miehen saapuvan minua hakemaan, vaikkei minua tuntisikaan. Haluan asioiden tapahtuvan nopeasti, kuten juuri sen elämäni miehen saapumisen ja naimisiinmenon. Tällä hetkellä unelmatyöni olisi järjestelijä. Haluaisin päästä teoriakokeen ja inssin ensimmäisellä läpi, mutta pelkään että tästä syystä juuri floppaan ne. Ja nyt haluan viettää rauhallista koti-iltaa yhdessä perheeni ja kaakaon kanssa!


Keitä te olette?