On mukavaa olla perusiloinen ihminen. Silloin saa hymyillä vesisateessa ja nauraa 90°C pestylle pyykille 40 sijaan. Perusiloisena ei myöskään jaksa pitkään olla vihainen tai surullinen. Toisin sanoen elämästä ei tarvitse paljon murehtia ja silloin niitä hienoja asioita tapahtuu. Voi vaikka tutustua uusiin ihmisiin, jotka kiertäisivät vähän kauempaa murjottavan ihmisen. Tai voi käydä juoksemassa, vaikkei kroppa vielä jaksa niin kuin toivoisi.
Pienet asiat eivät kaada koko maailmaa ja isommistakin pääsee yli. Myrskyjä on juuri siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. Hienoa siteerata kerrankin Muumeja. Koska olen perusiloinen, olen myös onnellinen.
Tästä kyllä kuuluu kiitos Jumalalle. Ja tähän liittyen taidan toteuttaa jotain pitkään mielessä pyöriteltyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti