torstai 22. tammikuuta 2009

How come I'd never hear you say I just wanna be with you. Guess you never felt that way



Tässä Beautiful disaster - Jon McLaughlin

Oon viimisen viikon pukeutunu tylsästi, mutta viime sunnuntain asu oli oikein mukava.

Liivin alla on pitkä toppi ja leveä ruutupaita. Olin samalla asulla maanantaina koulussaki, toppi vaan vaihtu valkoseks.

Päädyin kuuntelemaan Youtubessa Kelly Clarksonia. Joudun sen nyt myöntämään: On yks parhaista naislaulajista. Verratakseni suomalaisiin naislaulajiin, niin kukaan ei osaa mielestäni laulaa yhtä hyvin. Tästä pääseekin siihen, että Suomalaiset laulajat on kyllä muitaki paljo huonompia.
Olen isänmaallinen ihminen, en vain pidä maamme laulajista. Ja vielä kun pitkälle se on nykyään sitä heviä ja raskasta rokkia. Missä on iloiset kipaleet? Kaikki on nykyään kauhian synkkää. Ei ihme että ihmiset on väsyneitä ja masentuneita. Ei Clarksoninkaan biisit oo iloisemmasta päästä, mutta niistä sentään paistaa jokin toivonkipinä! :D
Oon kuunnellu nyt pariviikkoa putkeen pelkästään sitä Chapmanin levyä. Ne on kaikki ilosia. Mieli on parantunu ku saa sen tahissa hypellä aamutuimaan. (:

Clarksonin videot on aika synkkiä. :D
Tässä esimerkki. ja tässä toinen.

Tämä oli tätä aitoa sillisalaattia, asiat hyppii siellä sun täällä.

Mutta sanotaan vielä, että eniten tykkään Kellyn äänestä, biisien sanotuksista ja musiikkityylistä.

Sain äitiltä laukun ja tunikan! Näkee joskus. (((:

Ei kommentteja: