Elät vain hetken verran

Koeviikot on mukavia, sanovatpa muut mitä tahansa. Tälläkin hetkellä mun pitäis stressata ihan hulluna, ko vielä 5 koetta eessä, mutten mä jaksa. Taisin jo ensimmäisellä koeviikolla juniorivuonna tajuta, että ei se koe paremmin mee jos tuhlaan siihen kaiken energian. Tähän varmaan on auttanu myös siskon kertomat tarinat siitä, miten sen tutut sai poltettua ittensä ihan loppuun pelkällä kokeisiin luvulla. Pitää pysyä kohtuudessa.

Tästä voinkin kertoa elävän elämän esimerkin, että alotin historian luvun eilen. Olin toki joskus jotain kirjasta vähä kurssin aikana katellu, mutta ei sen enempää. Lukiessa sitä alkupuoliskoa tajusin, etten mää ehdi millään lukea sitä läpi kokonaan, hidas lukija kun olen. Luinkin sitten vain 130 sivua ja en ees selannu loppukirjaa, en jaksanu.

Muistiinpanot luin läpi tänä aamuna - ensimmäinen kosketukseni joihinki kurssin aiheisiin. Ehkä sitä ois voinu opiskella ne aiheet itsenäisesti silloin ku piti, mutten mää sillonkaan jaksanu.

Kokeeseen mennään rennolla asenteella, muutama konsepti mukana. Koe oli 2 esseetä, jotka piti valita neljästä vaihtoehdosta. Ite kirjotin Myöntyväisyyspolitiikan loppumisesta ja Versaillesin rauhansopimuksesta. Yhteensä näistä kahdesta tuli huimat 2½ sivua! Ei ehkä kannata kymppiä oottaa, verraten kavereihin, jotka niitä kymppejä saa ja kirjottaa yhestä esseestä 10 sivua.

Keillä muilla kasvaa orvokkeja pihalla marraskuun loppupuolella?

Mun mielestä meillä oli historiassa mielenkiintonen aihe (ei enää darwinista ja antiikista höpötetty) ja niin, mutta tämän jakson saldona mulla on monta paperia täynnä suunniteltuja vaatteita. Tai no ihmisiä, joilla riippuu päällä jotain riepuja. Viimesillä tunneilla suunnittelin kokonaisen malliston!

I know, että lukiossa pitäis opistella kaikkee mahollista ko se on melkeenpä viiminen tilaisuus, mutta kun ei kiinnosta. Jostain kuulinki vähän aikaa sitten, että toki kannattaa lukiossakin opiskella monipuolisesti ja tähdätä hyvään päättötodistukseen (jolla ei tosielämässä tee yhtään mitään..), mutta ei saa turhaan tuhlata voimavarojaan sellaseen, mikä ei kiinnosta, vaan kannattaa panostaa enemmän siihen aiheeseen, joka kiinnostaa. Mulla ei oo pakottavaa tarvetta saada kymppiä joka aineesta, kasi riittää. Jos jaksotodistukseen tulee seiska, uusin kokeen (tätä ei oo tarvinu vielä toteuttaa!).

En halua ikinä olla yks niistä ihmisistä, jotka melkeen itkee sen takia, että kokeesta tuli 8½.

En kiellä sitä, etteikö kymppi jonku kurssin kohalla saisi aikaan valtavaa ylpeyden puuskaa, mää ottaisin kaiken ilon irti siitä!

Ehkä mää oon outo, tai sitten mää vaan oon ymmärtäny elämän syvimmän olemuksen:

Elämä ei lopu kouluun, Se ei ala koulun jälkeen. 20 vuoden kuluttua ei ole mitään väliä, miten hyvin koulussa pärjäsit.

Vähän turhan kauas pääsin ajatuksissani tuosta historian kokeesta. Tätäkin tekstiä tullut nyt kirjoitettua semmoiset parituntia. (Pelaan ohessa Bejeweled Blitziä Facebookissa.)

Mää uskon syvästi, että tulen saamaan valkolakin keväänä 2011. En ole lähelläkään kärkikamppailuja parhaasta YO-todistuksesta. Ehkä kilpailen kauneimmasta mekosta: Se on sitä minun alaani.

Edit// Mukavinta tämän tekstin kirjoittamisessa on, että sen lukevat pääasiassa monet ihanat tuttuni. Ehkä puhunkin juuri teistä. Olen ainakin nyt sanonut mitä mielelläni on. (: