Heinäkuun 13. päivä vuonna 2008. Olin tyhmyyksissäni umpirakastunut mieheen, joka jätti pari viikkoa myöhemmin; aloittamassa ensimmäisen kesätyöni; ja kuvitellut blogimaailman sisältävän paljon tekstiä tyyliin dataa, <333, siis voitteko käsittää!!1 - Yritin äsken niitä lukea, ei pysty.
Näin käy varmaan suurimmalle osalle blogin pitäjistä. Silloin kun joskus nuorempana aloitti (tai no, ei sitä aikaa tarvitse paljoakaan kulua) niin aloitti sillä itselle luontaisella tyylillä kirjoittaa. Mutta ajat muuttuvat ja kirjoitustaito kehittyy ja Kiitos Herralle, että kehittyy! Nykyään jätän
Mutta nyt kun en ole kertonut itsestäni vähään aikaan mitään "syvällistä", niin tokihan voisin jotain paljastaa!
Nimi on siis Elisa ja käyn lukion 2.vuotta ja senioriksihan meitä nyt kutsutaan. Täytän noin viiden kuukauden päästä 18 ja uskon, että kohta voisin aloittaa autokoulun. Asun kotona äidin ja isän kanssa. Sisko opiskelee Jyväskylässä
Olen uskossa ja kuulun helluntaiseurakuntaan. Toimin seurakunnassamme nuorten musiikkivastaavana ja laulan ylistysbändissä. Olemme aloittamassa kavereiden kanssa rukousryhmää omalle koulullemme New Generationin innoittamana.
Soitan viulua, hallitsen suht koht kitaralla säestämisen ja lauleskelen aina kun mieli tekee. Musiikki viekin aika suuren osan elämästäni, enkä voi elää päivääkään ilman.
Vaatteet ovat myös suuri rakkaus. Tämän blogin pitäminen ja muiden blogien lukeminen on kyllä saanut itseni ajattelemaan enemmän ulkonäköä ja sitä, kuinka ihania vaatteet voivatkaan olla! Samalla se on kyllä huono juttu, kun alkaa keskittymään liikaa omaan ja muiden ulkonäköön sekä haaveilemaan ties mistä rievuista, jotka on niin-pakko-saada!
Pääosin vietän arki-illat ja viikonloput kotona. Elämäni on pitkälti koti-koulu-koti akselilla. En biletä tai yritä kuokkia baareihin. En iske 50 vuotiaita miehiä, jotta he ostaisivat kaljaa.
Olen päättänyt, että aloitan YO-kirjoittamiset ensi syksynä, jolloin kylläkin kirjoitan vain lyhyen matikan. Kesällä -11 kirjoitan äidinkielen, pitkän englannin, pitkän ruotsin, lyhyen italian, psykologian ja yhteiskuntaopin. Valkolakin saatuani ( se on nähkääs varmaa! :D ) haen Jyväskylän yliopistoon luokanopettajaksi.
Olen sinkku ja yritän olla siitä ylpeä. Mies olisi kuitenkin ihana; Tummat pörrötettävät hiukset, tuikkivat silmät, hymykuoppa, suht treenattu, ei mikään laiheliini. Valkoinen t-paita ja nokiset kädet. Farkut ja kauluspaita. Osaa puhua vakavia, mutta osaa ottaa myös rennosti, huumorintajunen (eikö tämä löydy pakolla kaikista tyttöjen kirjoittamista kuvauksista unelmamiehestään?), hempeä, romanttinen. Mies. (emmää paljoa pyydä..)
Olen mielestäni mukava ihminen. Tulen ihan toimeen muiden kanssa. Vaikken ehkä yritä heittää kaikkea vitsiksi, niin olen silti mielestäni ihan hauskakin. :D Jos eivät naura kanssani niin nauravatpa ainakin minulle.
Pidän itsestäni. Joinakin päivinä olen kaunis. Joskus jopa söpö. Mulla on ihana toispuoleinen hymykuoppa ja osaan aina välillä pukeutua hyvin. Minulla on terve suhde itseeni ja kehooni. Toki haluaisin joitakin kohtia muokata, mutta hyväksyn itseni tällaisenakin. Elämäni on ihana!
Mitäs te tiedätte itsestänne? (:
2 kommenttia:
"Joinakin päivinä olen kaunis. Joskus jopa söpö. " Jännä jos sulla menee noin päin :D Kumpi on sun mielestä tavoiteltavampaa? Mä sanoisin itestäni ennemmin että oon söpö, joskus jopa kaunis ^^
Saatan kuulostaa nyt itserakkaalta, mutta ei ajatella niin. :D
Mun mielestä mun on helpompaa näyttää kauniilta kuin söpöltä ja varsinkin nyt, kun haluaisin tavoitella enemmän sitä söpöyttä. Emmä tiedä kumpi on tavoiteltavampaa, vaihtuu ihan asenteen mukaan. (:
Lähetä kommentti