Oon ihan poikki. Aivan rättiväsyny. Mutta silti en mee nukkumaan vielä. En oo saanu muutamaan viikkoon nukuttua kunnolla (huoneessani heti huono ilma jos siellä nukkuu joku lattialla) ja nyt kun pitkästä aikaa ei oo ketään tulossa yökylään, voin yrittää kuroa kiinni niitä pääsiäisenä huonosti nukuttuja öitä! Mutta sitä ennen vois koittaa siivota, ettei huomenna tarvitse.
Kuvituksena toimiva nii-in siisti kuvasarja on kuvattu torstaina - juuri ennen kuin lähdin solukavereitteni seuraan vaatevaihtareitten muodossa. Itse en viennyt sinne mitään vaatteita (enkä onneksi ollut ainut), mutta toin takaisin enemmänkin kuin viemäni keksipaketin edestä! Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että tein hyvän työn uhrautumalla viemään jaloista pois toisen liikoja vaatteita. Ilo olla avuksi.
Uskaltaisikohan sitä ensi kerralla luopua jostain omista vaatteista? Tällä hetkellä kaapissa on paljon vaatekappaleita, mutta mielestäni käytän niitä kaikkia edes jossain määrin. Mutta: tarvitsenko niitä kaikkia oikeasti? Ainakin tuota kuvan huivia tarvitsen. Se on juurtunut kaulaani. Ehkä parhaiten käytetyt 15e vähään aikaan. Mutta kyllä tuo uusi tunikakin on ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti