Tänä vuonna muuttaminen kesäkuukausiksi kotiin tuntuu vaikealta. Kahdessa vuodessa Jyväskylästä on alkanu tulla koti. Sieltä löytyy tutut tavarat, ystäviä joiden kanssa viettää mielellään aikaa, kotoisa seurakunta, oma lähikauppa, oma arki ja rutiinit. Jyväskylässä et pääse minnekään nousematta ylös mäkeä: täältä ei löydä mistään kunnon mäkeä. Portaitakaan täällä ei pääse kapuamaan, ja autolla pääsee liian helposti paikasta toiseen kävelyn ja pyöräilyn sijaan. Musta tulee täällä aina patalaiska lurjus, joka elää kuin ei ois koskaan kotoa lähtenytkään.
Mutta tuun mää käymään silti töissä, vieläpä samassa paikassa kuin viime kesänä. Ehkä tämä tästä, kun ne työt kohta alkaa. Toivottavasti muutama vapaapäivä sattuu sopivasti kuumimmille päiville, jotta pääsen rannalle. Sillä se on yksi niistä parhaista asioista täällä kotona heti perheen jälkeen, meri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti