Prada 2008
Mallin vartaloinen en oo. Ja vaikka oisinki, ei mun mielenterveys kestäis sitä bisnestä. Mutta jotain muotimaailmaan liittyvää oon aina halunnu tehä. Stylisti, sisustaja, meikkaaja, kuvaaja, muotisuunnittelija, yms. ois paras ammatti mitä itelleni voisin kuvitella. Silti pidän näitä vaan saavuttamattomana haaveena: luokanopettaja musta varmaan tulee. Tai kassatäti.
Mutta oikiasti, jos sais ihan vapaasti valita, niin ryhtyisin varmaan stylistiksi. Ulkomaillakin vois käydä keräämässä kokemusta, mutta kyllä Suomestaki löytyis töitä ko. alalta.
Ois mahtavaa työkseen seurata muotia! Sitte saisin vielä olla ihmisten kans. Mun uskotaanki päätyvän johonki sosiaaliseen ammattiin.
Mun Ei tarvis valittaa ihmisille liioista makkaroista, vaan pukisin ihmisen niin, että ne näyttäis mahdollisimman hyvältä.
Saisin käydä ostoksilla! Ainaki jonki lehden alaisena. Huippukalliita vaatteita sais hiplailla ja samalla pohtia, mille vartalotyypille ne sopis.
Mutta pääasiassa mun duuni luultavasti ois kiertää Lindex, Kappahl, yms. jotta asiakkaan budjetti riittäis.
Voisin alottaa työni itestäni. Jos ois enemmän rahaa vaatteisiin, mun tyyli saattais olla erilainen, ei näin resunen. Auttais se kaupungissa asuminenki. Pyörällä ajaminen loskasateessa 3kilometriä rajottaa vähän vaatevalintoja.
Tällähetkellä saan kertoa äitille, mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Silti se laittaa usein samanlaisen asun, vaikka ehotan mitä hienoa.
1 kommentti:
Minustakin olisi ihanaa tehdä joskus stylistin hommia. :)
Ja eikä sinun tyylisi ole suinkaan yhtään resuinen vaan just söpö!
Lähetä kommentti