tiistai 28. helmikuuta 2012

One single hair may make your day


Päätin näin lomalöhöilyn kunniaksi käydä hieman läpi vanhoja kuvia ja kerrata hiushistoriaani! Ensimmäisestä kuvasta näkeekin hyvin, että perussuomalaisesta maantienharmaasta lähdettiin liikkeelle ja kymmenvuotiaani aloitettiin värjäyskierre. Ensimmäisellä värjäyskerralla hiuksista tuli äitini toiveesta lilahtavat. Siitä siirryttiin sitten punaiseen ja hiukset olivat pisimmillään puoleen selkään.






Kolmetoistavuotiaana hiukseni värjättiin ensimmäistä kertaa ns. perusvärillä. Paljon tuli laitettua juuri ruskeaa ja raitoja. Raitojen väri sitten vaihtelikin vaaleasta tummaan. Tässä vaiheessa kuvittelin hiusteni olevan lyhyet, sillä monissa kuva-albumeissa on teksti "ihanan pitkät hiukseni, ennenkuin leikkasin ne lyhyeksi."


Tämän suhteellisen luonnollisen ulkomuodon jälkeen parturikäynnit tihenivät. Vuosien 2006-2009 aikana hiukset menivätkin sitten lähes mustasta tuommoseen hunajablondiin ja lyhenivät entisestään kunnes taas saivat kasvaa.








Vanhojen tanssit menivät tummassa hiusvärissä ja hiuksiaha kasvatettiin tansseihin asti kampausta varten, kunnes palasin taas pitkästä aikaa punaiseen väriin ja hiusten mallista tuli graafisempi kuin koskaan aiemmin. Tasainen otsatukkakin oli virkistävä pitkästä aikaa.






Vaikka se punainen väri oli niin herkullinen, kyllästyin lopulta nopeasti sen jatkuvaan värjäämiseen. Mallikin kasvoi nopeasti ylipitkäksi, joten aloitin jälleen kasvatusurakan. Aikaahan siinä meni, ettei vakikampaaja enää huomauttanut miten se punainen väri puskee edelleen pintaan ja kuinka hiusten mallista edelleen jotenkin paistaa esiin se, että niskahiukset olivat muita lyhyemmät. Lukion viimeisen vuoden hiukset olivat yksiväriset tummat.

Taitaa olla kyllä radikaalein hiuskokeiluni. Ei blondia, ei ikinä.





Kesäisin saikin sitten kokea, kuinka tehokkaasti hiukset vaalenevat auringossa. Tumma hiusväri muuttui nopeasti mukavan pehmeäksi ruskeaksi.

Tajusin lukioaikana, että hiusten jatkuva värjääminen ei varmaan tee ihan hyvää mun hiuksille. Kymmenessä vuodessa hiukseni ovat saaneet kokea niin paljon kaltoinkohtelua (kuten epäonnisen kotiraidoittamisen), että oon päättäny antaa niiden levähtää. Olen muutaman kerran käynyt laittamassa raitoja juurikasvua tasoittamaan, mutta nytkin taitaa viimeisestä kerrasta olla viisi kuukautta. Ylikasvanut kettutyttölook on tällähetkellä se juttu. Saattaa olla, että kyllästyn tähän odotteluun ja aloitan taas värjäämisen, mutta oon ajatellu nyt ainakin kesän yli odottaa. Olisihan se aika ihanaa saada takaisin se väri, joka näkyi ihan ensimmäisessä kuvassa, mutta ainakin vielä vaikuttaa juurikasvu siltä, että ei vanhana tarvitsisi paljoa enempää harmaantua. Hiukset ovat kuitenkin vahvistuneet ja ehkä jopa paksuuntuneet. Rakkaat hiukseni: olette tukeneet minua typerissäkin kokeiluissa kuluneina vuosina, tässä teille kiitos!

2 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Ihan oot ihtes näkönen! :D

elisa kirjoitti...

Kyllä se on tainnu sama naama kattoo aina peilistä. :D