Nyt on kuulkaas niin mukava tilanne, että sain sunnuntai-iltana kaadettu vettä läppärini näppäimistölle. Eipäs ole vieläkään tullut kuntoon, joten koneelle pääsen vain koulussa. On rukoiltu, on itketty ja on leperrelty. Katotaan nyt, jos se tuosta vielä virkoaisi – se on kuitenkin aika rakas. Elämä tuntuu yllättävän tyhjältä ilman tietokonetta: ei oo enää ollu tarvetta myöhästyä koulusta! Vapaata aikaa jää, kun ei voi istua päivässä kuutta tuntia koneella ja katsoa sarjoja. Gilmoren tyttäret jäi ärsyttävästi kesken. Mutta, rukoileminen ja ihmeen toivominen jatkukoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti