Paljon ehtii tapahtua kolmen viikon aikana, kun ei ole tietokonetta käytettävissä muutoin kuin koululla. Harvinaisen vapauttavaa, sanoisinko. Puhelinlasku on varmaan tekstiviestien osalta kasvanut, mutta eihän siinä nyt mitään hätää ole. Kone on nyt korjuuksilla, mutta kuulemma sitä ei enää sieltä takaisin saada. Hurraa huudot puolivuotiaalle läppärille ja Elisan onnelle: Hurraa, hurraa. Idiootti minä.
Mutta kaikkea mukavaa on siitä huolimatta elämässä tapahtunut. Äiti ja iskä oli käymässä kaksi viikkoa sitten viikonloppuna ja ystävä tuli sitä seuraavana viikonloppuna. Nyt olenkin sitten taas kotikotona lomalla ja ohjelmassa on kesätöiden metsästystä, löhöämistä ja kavereiden treffaamista. Huomenna porukka tulee meille leipomaan ja juoruil.. krhm. katsomaan elokuvaa!
Viimeisiä viikkoja en kyllä täydessä aivotoiminnassa ole selvästikään toiminut. Kaikki ryhmätyöt tuppaavat menevän sekaisin ja muutenkaan en ole osannut ajatella asioita selvästi. Esimerkiksi rakkaitten mustien pikkumyykenkien vetoketjujen mentyä rikki maksoin 70€ kenkien uusista vetoketjuista, kun kengät itsessään maksoivat siinä 60€ pintaan... Parasta kestää vielä monta vuotta. Uusia kenkiä ei nyt opiskelija osta.
Iskä oli ostanut mulle hätävaraksi käytetyn miniläppärin, jonka saan nyt mukaani Jyväskylään palatessa. Luultavasti meistä ei tule ylimpiä ystäviä tuon hitauden takia, ja koska minä niiiin
Huomaa, ettei ole pitkään aikaan kirjoittanut kun ajatukset poukkoilevat sinnetänne. Toivotaan, että nyt lomalla saan paremmin mietteitä kasaan. (:
2 kommenttia:
miten vetoketjujen vaihtaminen maksoi noin hirveästi? :o mä vaihdatin alle kahdellakympillä... (mutta hei, teit ekologisen teon, ole iloinen!)
Ekologisuudella oon yrittäny tuota ihtelleni antaa anteeksi, mutta se ei ihan päde selitykseksi iskälle. :D Jyväskylä on ilmeisesti äärimmäisen kallis kaupunki tai sitte se suutari vaan huijas tämmöstä raasua opiskelijaa.
Lähetä kommentti