sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Avast me hearty! I need your help! I need friends to send me a picnic basket!


Oi sunnuntai, sinä elämäni valo ja päivieni piriste! Surullista vain on, että ihanuuttasi rapistuttaa jälkeesi tuleva maanantai, tuo iltojeni pimentäjä ja viikkoni pidentäjä.


Tein itselleni sunnuntairuokaa, joka onnistui niin että syödessäni ymmärsin etten pidä pakastevihanneksista - edelleenkään - enkä varsinkaan Amerikan sekoituksesta. Juusto taisi olla vanhentunutta. Maustaminen onnistui. Majoneesi oli hyvä ratkaisu, vei näet vähän tuon ruuan makua pois.

Well she looked at me, and I, I could see
That before too long I'd fall in love with her.
She wouldn't dance with another (whooh)
When I saw her standin' there.

Well, my heart went "boom,"

When I crossed that room,
And I held her hand in mine...

Well, we danced through the night,

And we held each other tight,
And before too long I fell in love with her.
Now, I'll never dance with another (whooh)
When I saw her standing there



Saanko tunnunstaa jotain? En varmaan ikinä ole kuunnellut Beatlesejä enempää kuin puoli kappaletta, enkä tiedä miksi. Se on täysin mun musiikkia!

3 kommenttia:

Suvikki kirjoitti...

Ootko sä oikeasti se ensimmäinen kohtaamani ihminen, joka sanoo tykkäävänsä sunnuntaista? Mahtavaa!

Anonyymi kirjoitti...

Pakastevihannekset on kyllä niin kuvottavia ! Semmosia mauttomia lötköjä! :c

Täytyypä minunkin todeta, että on tuo beatlesin kuuntelu jäänyt taka-alalle, kuuntelukertoja takana ehkä yhtä monta kuin sinullakin.

elisa kirjoitti...

Suvikki: Sunnuntai on semmonen sopivan pitkä, eikä sillo saa ajatella mitään velvollisuuksia. :D

Anon: Tuoreina ne vihannekset tulee popsia!