Eletään niin, ettei tartte vanhainkodissa valehdella

Kaksi päivää synttäreiden jälkeen enkä tunne itseäni yhtään sen viisaammaksi, vanhemmaksi tai kypsemmäksi. Onneksi sisäistin tämän totuuden jo etukäteen, ettei tarvinnut pettyä 31.pv aamuna sitä, että ajatusmaailmani ja elämäni ei ole muuttunut hujauksessa. Viimeisen vuoden ajan oon kyllä havainnut jonkin sortin kypsymistä. Ehkä valmistin itseäni täysi-ikäisyyttä varten, who knows.

Mitä sitten on ollut huomattavissa?
Omasta mielestäni musta on tullut itsevarmempi. Hyväksyn itseni paremmin ja näin ollen uskallan tehdä enemmän asioita. Mää en enää jaksa välittää yhtä paljon kuin ennen muiden ihmisten mielipiteistä minusta.
Saanen esitellä, syvällisiä pohtineen ja joka toisen kirjoituksen samasta aiheesta tekevän Elisan! :
Mää oon tämmönen höperö pikkukaupunkilainen, joka ei kestä kun muut hoitaa yhteisiä asioita huonosti. Pidän makeasta. Motivaationi ei riitä laihduttamiseen, se saa tulla luonnostaan. (Painoin syntyessäni 4800g, ja  kyllä sen pitää vähän näkyäkin!) Olen romantikko ja odotan unelmieni miehen saapuvan minua hakemaan, vaikkei minua tuntisikaan. Haluan asioiden tapahtuvan nopeasti, kuten juuri sen elämäni miehen saapumisen ja naimisiinmenon. Tällä hetkellä unelmatyöni olisi järjestelijä. Haluaisin päästä teoriakokeen ja inssin ensimmäisellä läpi, mutta pelkään että tästä syystä juuri floppaan ne. Ja nyt haluan viettää rauhallista koti-iltaa yhdessä perheeni ja kaakaon kanssa!

Keitä te olette?