Amerikkalaisissa sarjoissa puhutaan usein, miten niitä masentaa juhlat, varsinki joulu, kun ei oo kumppania. Musta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että tää mun yltiömasennus johtuu siitä. Ensimmäinen joulu kahteen vuoteen kun joudun viettämään sen "yksin". Tokihan mulla on perhe ja kaikki lähellä, mutta ei poikakaveria. Tuntuu ihan oudolta.
Yritän nostattaa mielialaani vaikka millä, mutta mulla ei oo ees ketään ihastusta. Ei vaikka kuinka yrittäisin.
Mää haluan miehen. Enkä vaan nyt joulun ajaksi! :D Haluan miehen joka tuntee mut parhaiten, jonka kans voin jakaa asioita, joka halaa ja pussaa, joka tietää millon oon surullinen ja osaa lohduttaa, joka saa mut tuntemaan itteni erityiseksi. Ja kaikkea muuta, mitä nainen haluaa. (:
Mutta joo. Purin taas tuntojani.
Sählyyn! >
Jajaja. Haluan miehen, jonka sylissä saan nukkua ja herätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti