Oon elänyt viimiset kaksi viikkoa omassa pienessä kuplassani syöden joulukarkkeja ja kuunnellen levyjä, jotka sain lahjaksi. Paljon on tullut myös pohdittua mennyttä vuotta. Tuo vuosi sisälsi suurimmat muutokset, jotka oon kokenut 19 vuoden aikana. Toivon, että tämä kuluva vuosi toisi mukanaan samankaltaisia, vuoden merkittäväksi tekeviä hetkiä.
Vuoden alussa olin vielä lukiossa. Yritin ottaa melkoisen paljon vastuuta luokkamme viimeisistä jutuista, penkkareista ja sen sellaisista. Olin töissä nukkuvana lastenhoitajana, luin kirjoituksiin. Yritin sopeutua ajatukseen sisareni menosta naimisiin. Löysin vaihtoehtoisen jatko-opintopaikan luokanopettajapaikalle, jonne sitten lopulta päädyinkin. Opettelin tekemään asioita yksin, itsenäisesti. Rakastuin Ylpeyteen ja Ennakkoluuloon.
Valmistuin ylioppilaaksi vaihtelevin arvosanoin. Olin koko kesän kesätöissä ja kävin kaksissa pääsykokeissa. Minulla oli hetken kolme työtä päällekäin. Sain lääkäriltä uudet pillerit aknen hoitoon. Kävin Ruotsissa. Olin valmis kaasoilemaan, polttareineen päivineen. Sisareni meni naimisiin. Vietin laatuaikaa ystävieni kanssa. Muutin ensimmäistä kertaa elämässäni.
Jyväskylä aloitti uuden jakson elämässäni - tai niin sen ainakin itse näen. Minulle muodostui kaksi maailmaa: kotikaupunki ja opiskelukaupunki. Opettelin elämään itsenäisesti. Ikävöin Kälviälle jääneitä tärkeitä ihmisiä. Ymmärsin, miten ihana oikeasti olen. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista osaa voi kohta kutsua jo ystäviksi. Luotin omiin mahdollisuuksiini. Vuokra-asunnostani muodostui toinen kotini. Sisareni ja hänen miehensä kodista tuli kolmas. Loppuvuosi oli opiskeluinspiraation etsimistä ja aiempaa ahkerampaa kuntoilua.
Tämän vuoden vaihteleva teema oli omien lupausten pettäminen. Samalla se oli myös heittäytyminen. Lupasin itselleni, että asioita muuttuu, että minä muutun. Ei kulunut pitkiäkään aikoja kunnes huomasin, että olin taas lähtötilanteessa. Vuoden alusta ihan viimeisiin päiviin asti. Nyt olen jälleen päättänyt, että tämä vuosi on erilainen. Olen jo kasvanut ihmisenä ja muuttunut mielestäni paljon. Enää pitäisi uskaltaa tehdä lopullisia irrottautumisia, heittäytyä täysillä ja uskoa siihen, että minusta todella on tekemään niitä tekoja, joita odotan itseltäni.
Toivottavasti tämä tuleva vuosi toisi tielleni uutta, mutta samalla myös vahvistaisi vanhaa. En usko uuden vuoden lupausten kestävän, joten teen itselleni toiveita tulevalle vuodelle.
Toivon, että olisin tyytyväinen itseeni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Toivon, että elän omaa elämääni enkä elä vain muiden kautta.
Toivon, että elämässäni tapahtuisi jotain yllättävää hyvällä tavalla.
Toivon, että uskaltaisin olla spontaanimpi.
Toivon, että uskaltaisin luottaa täysin Jumalan johdatukseen.
Toivon, että löydän jotain uutta pysyvää elämääni.
Toivon, että ymmärtäisin itsekin, mikä minulle on parhaaksi.
Toivon, että elämä olisi täynnä pieniä hetkiä, jotka ovat elämisen arvoisia.
Toivon myös, että huomaisin ne pienet hetket siinä hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti