Täytin eilen yheksäntoista. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, ettei minulla ole ikää ollenkaan - ei ainakaan itselleni. En tiedä, onko minulla nyt käynnistynyt itsenäistymisen myötä aikuistuminen, jolloin kielletään oma ikä, eikä hyväksytä omaa vanhenemista. Itselläni asia kyllä on päinvastainen: en usko olevani vielä näin nuori. Kesällä useammat ihmiset veikkasivat iäkseni 21-23. Eilen koulussa luokkakaverit tokaisivat kysyttyään synttärivuosiani, että "sää vaikutat niin paljo vanhemmalta". En vielä ole päättänyt, onko se hyvä vai huono. Kieltämättä se kyllä tuntuu kivalta, että joku pitää vanhempana - sitten lähempänä 30v-päiviä voinkin ajatella toisella tavalla.
Aamulla olin kyllä jälleen lapsi: yhdeksäntoistavuotias saa innostua karkeilla koristellusta kakusta. Noh, olihan se myös käsilaukku.
Nämä olivatkin ensimmäiset synttärini, jotka vietin poissa kotoa. (Tämä kämppä ei ole minulle koti, se on vaan kämppä - vaikka sitä kodikseni puheissani kutsun.) Äiti ja iskä tulevat onneksi viikonloppuna tapaamaan vuotta vanhempaa tytärtään. Silloin saadaan lisää täytekakkua - hiukan ehkä aikuisemmin koristeltua.
Silmätulehdusta rikkaampana toivotan teille makoisaa syyskuuta!
-Minä haen lisää kakkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti