Mulle tuli eilen ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Tai no, onhan mulla ollu jatkuvasti kaipuu kotia, mutta eilen se iski sillälailla kunnolla. Olin valmis pakkaamaan tavarat, jättämään opiskelun tähän ja muuttamaan takasi omaan huoneeseen. Syy tähän olotilaan oli luultavimmin se, että olin yksin kolme päivää putkeen. Perjantaina ei ollu koulua ja oli eka viikonloppu, jolloin en lähtenyt johonkin tai äiti ja iskä ei tullu tänne. Siskokin lähti miehensä kanssa Ruotsiin viikoksi. Kyllä siinä tuppas itku pääsemään muutamaan kertaan. Tänään onneksi kuitenkin helpotti, kun pääsin koululle ihmisten pariin. Koulusta en riemuinnut, vaan ihmisistä, joiden kanssa saa keskustella joutavia. Kaipaisin vielä sellasta ihmistä täällä, jonka kanssa vois nähdä koulun ulkopuolellakin ja puhua vähän syvällisemmin. Voiko tehtävää-listalle laittaa, että 'ystävä'?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti