Pääsin eilen illalla yheksän aikoihin takasi kämpille. Tuumasin siinä, että ku ei oo kämppiskään kotona niin jotain vois vielä inspiroitua tekemään. Olin tiistaina käyny keskustassa sen ihan pikainen kierros vaan, ja Eurokankaasta tarttu sillon mukaan kangas, jonka väreistä innostun aina syksyisin. Criminal Mindsin esitellessä taas ahdistavia "pimeässä kuuluu ääniä - ketään ei näy"-skenaarioita, heitin kankaan päälle GinaTricotin perustopin (näin hyvin minä kaavoitan..) ja piirsin sen perusteella n. 14cm leveämmän topin. Siitä siis piti tulla toppi, mutta kai tätä ennemminkin tunikaksi nimittää.
Leikkasin nätisti kankaan sahalaitareunaiseksi viritykseksi, löin kiinni nuppineuloilla ja aloin päristämään. Ompelun sain alotettua siinä kymmenen aikaan, viimeiset ompeleet sain puolenyön aikoihin. Tämähän on siis ihan tämmönen selvästi kotikutonen tekele, mutta saimpas ainakin itselleni kaipaamani kuviopaidan. Se pääsikin jo tänään päälle, kuten kuvista tulee esille. En rupeaisi tarjoamaan ompelutaitojani tuttaville, mutta olen itsestäni kyllä ylpeä! Tämä on ensimmäinen vaatekappale, jonka sain valmiiksi seiskaluokan käsityötuntien jälkeen. Saa onnitella. :D
Lähden nyt viikonlopuksi kotiin Kälviälle ihmettelemään maailman menoa. Ihanaa päästä kolmen viikon jälkeen taas omaan sänkyyn.♥ Ja onhan mulla äitiä ja iskää ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti